Energistä teatteria kohufilosofin hengessä.
Kellariteatterin uutuus ammentaa kiinnostavasti Friedrich Nietzschen klassikkoteoksesta. Aikansa kohufilosofi lanseerasi termin yli-ihminen, joka on eräänlainen ihmisen ideaali: jokaisen tulee pinnistellä ja kehittyä henkisessä kasvussa yhä korkeammalle.
Antto Hinkkasen dramaturgiassa ja ohjauksessa filosofin ajatukset esitetään hauskasti myös koomisessa valossa. Ytimessä näyttää olevan yksinkertaisten ihmisten inhimillinen tarve löytää guru, joka antaa vastauksen kaikkeen.
Yli-ihmistä etsimässä
Kahdentoista näyttelijän voimin esitetään nokkelia kohtauksia, joissa enemmän tai vähemmän hölmöt ihmiset pyytävät apua guru Zarathustralta. Osansa saa myös kristinuskon kritiikki. Nietzschen kuuluisimpia tokaisujahan oli “Jumala on kuollut, on yli-ihmisen aika”. Ryhmä tekee nimihahmoa myöten hyvää ja energistä työtä. Helena Komokallion koreografiset oivallukset tukevat visuaalista intensiteettiä.
Ironisimmillaan esitys on tarkasteltaessa Nietzschen naiskäsitystä, joka oli aika omalaatuinen. Kantaa ottavassa kohtauksessa naiset julistavat ensin alistetuksi tulemisen ilosanomaa ja liittyvät sitten ”pelivälineiksi” miesten harrastamaan peliin tai leikkiin. Mainio oivallus Hinkkaselta. Varsin hauska on myös ”valituskuoro”, jossa koko ryhmä eläytyy pieksemään itseään Nietzschen ajatusten ruoskimana. Vanha viisaus pitää kutinsa: epätoivossa kieriskelevä ihminen on varsin koominen.
Erityisen vaikuttava on esityksen äänimaailma. Eräässä kohtauksessa rumpujen ryske yhdistyy kurkkulauluun ja ties mihin sellaisella intensiteetillä, että katsoja kuvittelee oikeasti kokevansa jonkun heimon rituaalia. Myös loppumusiikki transsimaisine tansseineen vakuuttaa. Näyttelijöiden liikekieli on energisyydessään kunnioitusta herättävää.
Lopuksi
Kaiken kaikkiaan Kellariteatterin esitys on vahvaa ja kunnianhimoista nykyteatteria, josta ei antaumusta ja hikistä energiaa puutu. Pisteet myös haastavan ja harvinaisen teeman käsittelystä. Filosofian kenttä on ehtymätön lähde, josta voi oivalluksella ammentaa teatterin käyttöön.
Arvoisat lukijani, tämä oli viimeinen teatteriartikkelini Skenetiin. Toivon kaikille hyvää jatkoa, pitäkää teatterin lippu korkealla!