Julkaistu: 14.02.2013

Estella ja Sofia kanalassa

Kuva Pekka Homanen.
Noora Dadu ja Joanna Haartti tutkailevat naisten välistä ystävyyttä monesta vinkkelistä.

Noora Dadun ja Joanna Haarttin luomat mainiot hahmot Estella ja Sofia seikkailevat jälleen. Viime kerralla oltiin manalassa traagisten rakkaustarinoiden äärellä ja tällä kertaa käsitellään naisten välistä ystävyyttä kahden kiinnostavan dialogin kautta. Toisena teemana on ohjaajan ja näyttelijän välinen erikoinen suhde, joka saattaa mennä hyvinkin kimurantiksi. Dadu ja Haartti ovat yhdessä ideoineet, dramatisoineet ja luoneet esityksen Teatteri Takomoon. 

Esitys alkaa rennosti niin sanotulla kontaktiharjoituksella, jossa Haartti on vetäjä ja Dadu oppilas. Ilmassa kajahtelevat tutut kliseet: ”Otat ihan vaan oman tilan ja ajan…”. Kun Dadu harjoituksen edetessä koskettaa Haarttia, onkin kosketuksen teho yllättävän voimakas.

Tunnelma vakavoituu ja kuullaan Thomas Bernhardin puhutteleva runositaatti, jossa mietitään kiintymyksen paradoksia. Vahvakin kiintymys ja ystävyys voivat kummallisesti kääntyä vastakohdikseen.  Esityksen teema esitellään ovelasti ja jännittävästi. 

Henkistyneen taiteen temppelissä

Ensimmäisen jakson pienoisnäytelmä Estella ja Sofia on dramatisoitu Rudolf Steinerin mysteeriodraamoista.  Steinerin äärimmilleen henkistynyt kieli tuntuu huvittavalta tästä ajasta kuunneltuna. 

Dialogissa Dadu esittää herkkää ja henkistynyttä kuvataiteilijaa ja Haartti hänen vielä enemmän yläilmoissa liihottelevaa ystäväänsä ja taiteellista neuvonantajaansa. Naisten välinen yhteys on voimakas. Komiikka syntyy Dadun ja Haarttin kirkasotsaisesta kontaktista, jossa etsitään taiteen korkeinta ylevyyttä.

Taiteellista lopputulosta ei näytetä, mutta ilmeisesti maalaustelineellä lepää lopulta oppilaan maalaama näkemys ohjaajasta. Näin lannistettu taiteilija on ikään kuin maalannut riivaajan ulos itsestään ja löytää voimansa omana itsenään. Itse jäin miettimään, maksaako tasavertaisuus ystävyyden, kun entinen peliasetelma murtuu.

Edelliseen tarinaan liittyy aistillinen video, eräänlainen unikuva, joka on kuvattu Yrjönkadun komeassa uimahallissa. Naiskauneutta palvovassa klipissä risteilevät himon ja mustasukkaisuuden tunnelmat.

Kolme seuraavaa sketsiä kuvaavat hyvin osuvasti ja raadollisen tunnistettavalla huumorilla ohjaajan ja oppilaan suhdetta. Jakso on nimetty osuvasti: Ohjaaja tuhoaa minut. Niinkin voi karmeimmillaan käydä.

Runoilijan mielenmaisemassa

Toinen jakso Eeva-Liisa ja Anna-Liisa on esityksen helmi ja lähes kirjallisuushistoriallinen aarre. Se kertoo runoilija Eeva-Liisa Mannerin ja opettajana toimineen Anna-Liisa Mäenpään ystävyydestä heidän kirjeenvaihtonsa kautta. Julkisuuteen kirjeenvaihdon on toimittanut Tuula Hökkä.

Manner oli suomalaisen lyriikan ja draaman uudistaja, jonka omaperäisyys on kiehtonut ja kiehtoo kirjallisuusihmisiä edelleen. Pelkästään tämä jakso laajennettuna olisi esityksen arvoinen. Käsiohjelma vihjaa, että jotakin sellaista Dadu ja Haartti juonivat.

Haartti eläytyy taitavasti Manneriksi, vaikka tehtävä ei varmasti ole helppo. Ääritilat ja maanisuus on karsittu pois ja tilalla on rauhallinen, hiukan kumara, matalla äänellä jutteleva hahmo. Mannerin yksinäisyys ja toisaalta ihmeellinen kyky keskustella vuosisatojen yli menneiden taiteilijoiden kanssa näkyvät Haarttin tulkinnassa hienovaraisena surumielisyytenä.

Dadu on myös uskottava epävarmana ja yksinäisenä opettajana, joka saa Mannerin runojen kautta syvyyttä ja merkitystä elämäänsä. Ystävyyden syvenemisestä kerrotaan lempeällä huumorilla, kuten kirjeiden tittelien ja nimien pehmenemisenä.

Lopulta Eeva-Liisa ja Anna-Liisa voivat puhua vapautuneesti miltei kaikesta, kunnes tullaan sille rajalle, jota ystävyydessä on vaikea ylittää. Henkinenkin rakkaus jää lopulta haaveeksi, kun Anna-Liisa löytää miehen. Jäljelle jää vain kauniina soimaan Mannerin lempisäveltäjä J.S. Bach.

Innostava kaksikko

Olen pitänyt Haarttista jo vuosia. Hän on ilmiömäinen näyttelijä, syvällinen pohdiskelija ja hulvaton komedienne samassa paketissa. Vielä kun hänellä on syvä kaunis ääni, niin siinä on harvinaisuus Suomen teatterikentässä.

Dadu on minulle uusi, miellyttävä tuttavuus näyttämöllä, vaikka radiossa olen toki häntä kuullut. Voittihan Dadu aikoinaan vuoden Nuoren Lausujan tittelin. Kaksikon työskentelyssä näkyy ideoiden lennokkuus ja luottamuksellinen yhteistyö, joka mahdollistaa monenlaisia tunnetiloja. Se on hienoa.

Nyt jäin miettimään esityksen dramaturgista jännitettä. Ohjaajasketsit ovat toki hauskoja, mutta jäävät vähän ilmaan. Valtapelit ansaitsisivat enemmän pohdintaa. Olisivatko kaksi puhuttelevaa tarinaa riittäneet jo yhdeksi kokonaisuudeksi tällä kertaa? Jäämme mielenkiinnolla odottamaan trilogian kolmatta osaa.

Tiedot

Estella ja Sofia kanalassa – esitys ystävyydestä

Ohjaus, dramatisointi ja näytteleminen: Joanna Haartti ja Noora Dadu

Taiteellinen neuvonantaja: Anna-Mari Karvonen

Valot: Pauli Riikonen

Puvustus: Irja Nuru

Elokuvan kuvaus: Anna Antsalo

http://www.teatteritakomo.fi/