kirjallisuus

Taivaallinen tutka

Pauliina Haasjoen (s. 1976) neljäs kokoelma menee metsään. Sinne suuntaan viittasi jo edellinen työ (Epäilyttävät puut, Tammi 2005), mutta nyt siellä viihdytään oikein urakalla.
Haasjoen metsä on mielen pohjalla illansuussa liikkuva sateenkaarimetsä, todellisuuksien kohtaamispaikka. Sateenkaarimetsässä tapahtuu kaikki; kaiken voi nähdä ja kaikkea koskettaa.

Mutta vain niinä hetkinä jolloin sielu on nokkava ja läpinäkyvä, runoääni opastaa.

Tässä vaiheessa onkin aika esitellä kokoelman varsinaiset päähenkilöt. Sopivan nokkava on pääskynen, lepakko taas on pari piirua salaperäisempi siivekäs. Kaksikon intohimona on ”leikki, karkelo, vauhti”. Pääsky ja lepakko nähdään vuoroin veden pintaa viistämässä, veteen jää heijastus. Heijastus heijastuksesta? Mitä todennäköisimmin niin.

Heijastuksia, välähdyksiä, varjojen leikkiä kuin Platonin luolan perällä. Paljon siellä seassa on arkista sälää, proosanharmaita huomioita, mutta myös pysäyttäviä järkäleitä, kuten tämä pohdinta rakkauden olemuksesta: tahdon tuon suunnattoman, kuin vuoren jonka näen siksi että se peittää tähdet.

En saa täsmälleen tietää mitä tarkoitan kun sanon: rakastan sinua.
Sen sanoessani minun pitää haroa ympärilleni ja valojen
syttyä tyhjässä mielessäni.

Samaan tapaan Haasjoen runon pohjaan ei voi aina nähdä, mutta sen voi aavistaa. Siksi runoissakin tarvitaan lepakkoa, joka pakottaa asioiden hahmot esiin. Runominä kokeilee myös ei-niin-perinteisiä keinoja tämän aikaansaamiseksi: Valjaat-runossa hypätään laskuvarjolla ja ihmisen siluetti piirtyy taivasta vasten. Hyppääjä tosin nolostuu, kun sillä tavalla tulee piirretyksi ruumiinsa ääriviivoja pitkin ”kaiken kansan nähden”.

Ihminen on outo otus muutenkin, uskomattoman surkea siivetön ja sitä paitsi pesäviipyinen koko elämänsä ajan. Vain kaksi tahoa välttää kotikykkijän leiman: luotsit ja postiveneen soutaja.

Mutta vielä hetkeksi takaisin metsään. Kun runo huokaa Kuvittele pimeä metsä tai Metsä on kaiken irti lennähtäneen koti voi jo sielunsa silmillä nähdä tietäjä-Saarikosken samoilemassa samassa puulabyrintissä. Sama arkisen ja maagisen avoliitto tuntuu yhdistävän kumpaakin runoilijaa.

Mutta siinä missä Saarikosken sankarit löytyvät Antiikin jumaltarustosta, Haasjoki on sukupolvensa tuote siinä, että hänen runoissaan vilahtelee myös supersankareita. X-miesten mutanttivoimarepertuaaria sivutaan ohimennen, mutta miksikään varsinaiseksi teemaksi sankaruudesta ei ole. Ei näissä runoissa ole Odysseusta, korkeintaan Hipponaks.

Helsingissä asuva Haasjoki on filosofian lisensiaatti pääaineenaan kotimainen kirjallisuus, joten siihen nähden kirjallisia lainoja on vähän. Tekeillä on myös väitöskirja, joka käsittelee narratiivisuuden, seksuaalisuuden ja ambivalenssin kytköksiä sekä kokeellisen proosakirjallisuuden queer-lukemista – hmm, voisiko väikkärin rinnakkaisteoksena saada runokokoelman?

Haasjoki puhuu ”mielen karjasta”, otuksista, jotka tajunnassa laiduntavat ja märehtivät. Täysin passiivisia petoja ne eivät ole: välillä ne käyvät varkaissa, nappaavat jotain hampaisiinsa.

Finaalista on rakennettu komea. Viimeisessä runossa kaukoluodataan onnea kuin tutun hääsabluunan läpi: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä. Lainaus on ilmeinen: runo käynnistyy Eeva-Liisa Mannerin sitaatilla eikä Manner ole kaukana muutenkaan. Ainakin Haasjoen kavioiset, jouhiset, turkkiset hevoset ovat jotain velkaa Mannerin hevosille, niille, joiden tummissa silmissä läikähtää kahvi.

Mutta vaikka Haasjoki saattaa nyökätä vanhalle mestarille, nojata hänen ei tarvitse. Runoääni suunnistaa hevosenpään tähtisumun mukaan, ei täyttä laukkaa, vaan rauhallista yökäyntiä.

Ja se häänsininen? No, pääskysen rusetti on oranssi, mutta olisivatko sulkansa silti siniset?

Sami J. Anteroinen
5.11.2009

Pauliina Haasjoki: Pääskynen ja lepakko
Otava 2009. 71 s.

  PÄÄSKYNEN JA LEPAKKO
  KYMMENEN VUODEN PÄÄSTÄ ANNAMME LAPSILLE NIMET
  KULTAISET TIKAPUUT
  MINKÄ TIETÄMINEN ON IHMISELLE VÄLTTÄMÄTÖNTÄ
  PÖLKKY
  ILMESTYS
  TULE HYVÄ
  RUNOKUU 2007
  AH AUTUUTTA
  UNTA SUOMESTA
  NAISEN PAIKKA
  VARMAT TAPAUKSET
  MERKKI
  LASISILMÄ
  MEHILÄISPAVILJONKI
  PIMEÄ TAVARAJUNA
  RUNOKUU
  YHTÄ JUHLAA
  MOLNVANDRAREN
  SULAVOI
  MINÄ, LAURA JA CARY GRANT
  FILLARIJUTTU
  KIRJEITÄ JEKATERINBURGIIN
  AVEC
  SUOMI-ROCKIN TIEKARTTA
  ASUUKO NEITI TÖÖLÖSSÄ
  TÄMÄN MAAILMAN TÄRKEIMMÄT ASIAT
  FINLANDIA
  KUNINKAANPUISTO
  LAHTI.
  RUNOILIJAN TALOSSA.
  LÄHEINEN
  TAIVAAN MITTAKAAVA
  KOTIMME AUSCHWITZ.