Sovinto

Näyttelijänä paremmin tunnetun Pernilla Augustin ohjaama ja yhdessä Lolita Rayn kanssa käsikirjoittama Sovinto on ibseniläinen tutkielma itsepetoksesta ja elämänvalheesta. Tarinassa keskitytään aikuisen tyttären ja alkoholisoituneen äidin väliseen suhteeseen, johon menneisyys on jättänyt syvän, märkivän haavan. August voitti esikoisohjauksesta parhaan elokuvan Guldbagge-palkinnon.

Sovinto alkaa kohtauksella, jossa Leena (Noomi Rapace) viettää huoletonta ja rakkaudentäyteistä aamuhetkeä miehensä (Ola Rapace) ja tyttäriensä kanssa. Onni haihtuu kuitenkin hetkessä, kun puhelin pirahtaa soimaan ja langan päässä on ääni menneisyydestä, Leenan äiti Aili (Outi Mäenpää). Perheelle mummin olemassaolo on yllätys, sillä Leena on valehdellut äitinsä kuolleen vuosia sitten.

Heikkokuntoinen Aili on joutunut sairaalaan ja pyytää tytärtä luokseen Ystadiin. Leenan päättäväinen mies haluaa, että koko perhe lähtee tapaamaan mummia. Pitkällä automatkalla palataan takautumissa Leenan helvetilliseen elämään kotikaupunkinsa pahamaineisessa lähiössä, joita sosiaalivirkailijat kutsuivat ”sikaloiksi”. Leenan lapsuus nousee elokuvassa keskeisemmälle sijalle, kuin nykyhetki, jossa naiset kohtaavat toisensa uudestaan.

Sovinto pohjautuu väljästi suomenruotsalaisen Susanna Alakosken esikoisromaaniin Sikalat (Svinalängorna). August-palkinnon pokannut ”maahanmuuttajaromaani” kuvaa Ystadin 1960–1970-luvun köyhien lähiöiden elämää. Tarinan keskiössä on suomalainen Moilasen perhe, joka muuttaa ensimmäisen kerran asuntoon, jossa on sisävessa. Näkökulma on lapsen, kertojana on perheen tytär Leena, jonka kehityskertomus romaani on.

Sovinto on rankka kuvaus alkoholismista, joka ennen pitkää johtaa perheväkivaltaan ja lopulta perheen hajoamiseen. Elokuvassa käsitellään vain vähän syitä, jotka johdattavat perheen ahdinkoon. Työttömyys, köyhyys, maahanmuuttajan vieraantuminen ruotsalaisesta yhteiskunnasta ja kieliongelmaa sivutaan vain ohimennen sivulauseissa.

Noomi Rapacesta on Ruotsissa tullut megatähti Stig Larssonin Millenium-trilogian myötä. Sovinnossa hänen roolinsa kiemurtelee henkisen kipupisteen ylähermoilla läpi tarinan. Hän tulkitsee Leenan traumaa vakuuttavasti sydän vereslihalla. Tämä tehostettu ylitunteminen syö valitettavasti itseään elokuvan keston myötä. Leenaa lapsena näyttelee vakuuttavasti sympaattinen Tehilla Blad, joka esitti myös Millenium-trilogiassa Rapacen roolihahmoa Lisbeth Salanderia nuorena. Rapacen ex-mies Ola Rapace esittää luontevasti miestä naisen takana, tukien ja luottaen.

Elokuvan suomalaistähdet tekevät uskomattoman hienot roolityöt Leenan vanhempina. Outi Mäenpää palkittiin sivuosastaan Guldbaggella, mutta myös ehdolla ollut Ville Virtanen olisi omansa ansainnut.

Outi Mäenpää tekee vaikuttavan rankan roolin äitinä ja vaimona. Aili on maahanmuuttaja, ylpeä suomalaisnainen, joka uudessa kotimaassaan on kakkosluokan kansalainen. Mäenpää heittäytyy rooliin kokonaisvaltaisesti, elää ja kokee kaiken läpikäymänsä kuonan koko ruumiillaan ja sielullaan. Hänen roolihahmonsa kokee tarinan aikana valtavan muutoksen lapsiaan vaalivasta äidistä alkoholismin kourissa kituvaksi naiseksi. Kaikessa rankkuudessaan hänen henkilöhahmonsa on uskottava, koskettava ja liioittelematon.

Ville Virtanen antaa niin ikään uskottavat kasvot perheen isälle, joka ei missään vaiheessa opi uuden kotimaansa kieltä vakuuttavasti. Raittiuslupaus unohtuu, kun elämä potkii tarpeeksi, ja väkivaltaisen miehen ailahtelevista mielialoista kärsii sekä vaimo että lapset. Virtanen ja Mäenpää pelaavat hienosti yhteen ja onnistuvat tulkitsemaan arkisen rosoisesti Leenan vanhempia, näiden elämänkipua ja toisaalta myös hyviä hetkiä.

Toteutus on kokonaisuudessaan tyypillisen laadukasta ruotsalaista osaamista. Tarina kulkee sujuvasti monella aikatasolla: nuoren ja aikuisen Leenan ajatukset kulkevat katkeamattomana jatkumona läpi elokuvan. Elokuvan leikkauksesta onkin ansaitusti palkittu Åsa Mossberg. Aiheen käsittelyn tunnelmaan sopii erinomaisesti Erik Molberg Hansenin karhea kuvaus sekä Magnus Jarlbon ja Sebastian Öbergin hienovarainen musiikki. Epookkia tukeva miljöö on kokonaisuudessaan onnistunut, ja nostalginen 1960–1970-luku herää henkiin lavastuksen ja puvustuksen myötä. Elizabeth Bukkehavaa täytynee erikseen kiittää Mäenpään hurjasta muodonmuutosta.

Pernilla August on koskettava ja elämänmakuinen tarina kipeästä aiheesta. Outi Mäenpää ja Ville Virtanen tulkkeinaan Sovinto on vaikuttava kuvaus ihmisistä vieraalla maalla.

Kirsi Raitaranta