Tom at the Farm

Jos kanadalaisohjaaja Xavier Dolanin neljännelle elokuvalle pitäisi löytää läheinen hengenheimolainen, sellainen voisi hyvinkin olla kirjailija Patricia Highsmith. Dolanin aiemmat urbaanit miljööt hylkäävä Tom at the Farm (Tom à la ferme, 2013) on Highsmithin tuotantoa muistuttava maskuliininen identiteettipeli.

Jopa päähenkilön nimi viittaa amerikkalaiskirjailijan kuuluisaan antisankariin, Tom Ripleyyn. Myös psykologisen trillerin lajityyppi muodostaa ilmeisen yhtymäkohdan Dolanin uutuuden ja Highsmithin välille.    

Ohjaaja itse esittää nimihenkilöä, joka matkustaa maalle poikaystävänsä Guillaumen hautajaisiin. Vainajan äiti (Lise Roy) ei tiedä poikansa seksuaalisesta suuntautumisesta mitään, eikä Guillaumen aggressiivinen isoveli Francis (Pierre-Yves Cardinal) halua totuuden paljastuvan nytkään. 

Outolintu ja rannattomat maissipellot

Tom on outolintu, joka puhuu mitä sylki suuhun tuo. Äidin tuskaa lieventääkseen hän turvautuu valheisiin, jotka ovat omiaan laukaisemaan arvaamattoman Francisin väkivaltaiset ja perverssit patoutumat.

Dolan johdattaa katsojan keskelle mitä ankeinta maaseutua, jonka rannattomien maissipeltojen keskellä lymyää sekä yksinäisyys että epätoivo. Tämän lohduttomuuden Andre Turpinin kamera tallentaa paremmin kuin hyvin.

Tom at the Farm on elokuva, josta on emotionaalisella tasolla vaikea pitää, mutta joka tyylipuhtaana kokonaisuutena onnistuu komeasti. Väkevä tunnelma tarttuu heti Michel Legrandin Windmills of Your Mind -ikivihreän ranskankielisestä tulkinnasta lähtien: Tom heittäytyy tuntemattomaan veren maku suussa, mitä Gabriel Yaredin pahaenteinen soundtrack halki koko elokuvan loisteliaasti kehystää.     

Loppua kohti jännite hellittää hieman, eikä Tomin ystävän Saran (Evelyne Brochu) vierailu tuo asetelmaan mitään erityistä. Pettymys on myös hieman aikaisempi tango-kohtaus, joka tuntuu kliseiseltä – eikä vähiten jo liian moneen kertaan elokuvissa käytetyn Gotan Projectin Santa Maria -hitin takia.

Tom at the Farm nähdään Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) maaliskuun elokuvana ja osana Xavier Dolan -retrospektiiviä. Vasta 26-vuotias Dolan tekee hämmästyttävän vakuuttavaa jälkeä, mitä voi ihastella elokuvateatteri Orionissa aina huhtikuun puoleen väliin asti.