Susanne Gottberg

Susanne Gottbergin (s. 1964) on käynyt taiteilijanurallaan läpi monenlaisia vaiheita. Näkeminen ja katsominen ovat olleet kuitenkin aina sen keskiössä. Gottbergille tunnusomaista on ollut keskittyminen tiettyyn selkeään visuaaliseen kuvastoon, jonka kautta hän on tutkinut ympärillämme olevaa todellisuutta ja aistiemme suhdetta siihen.
Objekti
Gottbergin uudet teokset eivät vie ihan helppoon maailmaan. Eivät tosin hänen aiemmatkaan maailmansa ole olleet niitä helpoimpia. Lasi, ja erityisesti arkinen juoma- ja viinilasi, on tällä kertaa se fyysinen maailma, jonka Gottberg on ottanut visuaaliseksi lähtökohdakseen.
Valinta voi tuntua aluksi hieman yllättävältä ja yksinkertaiseltakin, mutta mitä enemmän näitä teoksia tarkastelee, sen voimakkaammin niiden lumoihin jää. Gottberg on teos toisensa jälkeen luonut kuvan lasista, jossa yhdistyvät aine ja aineettomuus. Gottbergin lasit tuntuvat leijuvan teoksen omassa tilassa. Lasit ovat kuin muodostuneet muutamasta taiteilijan materiaksi muuttamasta vedosta, jotka konkreettisina luovat eteemme objektin, mutta saattavat pienimmästäkin syystä immaterialisoitua jälleen.
Gottberg onkin nimennyt kaikki teoksensa Objekteiksi (Object). Ja sitä ne tuntuvat sanan monessa eri merkityksessä olevankin: taiteilija-subjektin luomia, katsoja-subjektin kohteita ja itsenäisiä taideteos-objekteja.
Läpikuultava maailma
Gottbergin tekniikka on pitkään ollut värikynä puulle. Tässä näyttelyssä tällä tekniikalla tehtyjä teoksia on kuitenkin vain muutama, suurin osa on perinteisempiä öljymaalauksia kankaalle. Gottberg hallitsee tämänkin tekniikan suvereenisti. Sama mystinen tunnelma maalausten materiaalin ja niiden esittämän aiheen idean välillä piirtyy katsojan silmien eteen.
Uppoutuessani Gottbergin laseihin löydän itseni läpikuultavasta maailmasta, joka ei tarjoa vakaata kiinteää pintaa. Se on kuitenkin hyvä ja turvallinen olemassaolon maailma. Gottbergin teokset toimivatkin varmasti monelle hyvin meditatiivisina maalauksina. Niitä katsellessa ajatuksen voi antaa mennä ja tulla, kulkea takertumatta.
- Mikko Oranen – 17.03.2015