Poliittisen valokuvan festivaali

Suomen valokuvataiteen museossa esillä oleva Kolmanteen polveen on Poliittisen valokuvataiteen festivaalin päänäyttely. Suomen valokuvataiteen museon joka kolmas vuosi järjestämä festivaali sisältää myös kaksi pienempää näyttelyä Galleria Kammarissa Kalliossa ja Kontupisteessä Kontulassa.

Kolmanteen polveen purkaa aluksi politiikka-sanan etymologiaa. Sana juontaa juurensa klassisen kreikan sanasta politikos, kansalaisia koskevaa. Tämä lienee tärkeä muistutus! Samalla näemmekin jo rivin kuvia erilaisista kauppakasseista. Sara Hornigin valokuvasarja Jokapäiväiset leipämme on kuvattu leipäjonojen asiakkaiden kantamuksista.

Näyttely toimii kokonaisuudessaan erinomaisesti. Seitsemän valokuvajaa tuo kukin omilla kuvillaan silmiemme eteen selkeästi rajatun paikallisen aiheen, oli se sitten koti-Suomessa tai kaukana maailmalla. On häkellyttävää huomata valokuvan voima ja sen kyky kantaa yhteiskunnallisia merkityksiä yksityisten kohtaloiden kautta.

Koskettavat kohtalot herkistävät

Katsoessani Tatjana Vinogradovan kuvia venäläisistä homoista yksinäisyydessään tai italialaisen Alex Masin valokuvasarjaa Bhopalin vuonna 1984 tapahtuneen teollisuusonnettomuuden seurauksista, vaikeasti vammautuneina syntyneistä lapsista, en pysty pidättämään kyyneleitäni. Afganistanilainen Farzana Wahidy on kuvannut omaa kansaansa ja naisten asemaa yhteiskunnassaan. En osaa edes ilmaista, miksi nämä kuvat ovat niin erilaisia kuin kaikki muu näkemäni materiaali Afganistanista. Seuraus on kuitenkin sama kuin edellä.

Ruotsalainen David Magnusson on kuvannut Purity-sarjassaan yhdysvaltalaisia isiä ja tyttäriä, jotka ovat antaneet siveyslupauksen. Meeri Koutaniemelta on esillä useissa Afrikan maissa kuvattu sarja tyttöjen ympärileikkauksista ja niiden kitkemisestä. Tuomas Linna on puolestaan kuvannut lastensuojelutyön yhteydessä lapsilta ja nuorilta takavarikoituja esineitä, ”joiden on koettu voivan aiheuttaa haittaa lapsen kehitykselle, terveydelle ja turvallisuudelle”.

Taidetta ja journalismia

Poliittisen valokuvan festivaalin näyttelyt on koonnut valokuvaaja Sanni Seppo ja valokuvataiteen museon intendentti Anna-Kaisa Rastenberger. Festivaalin taustalla on kolmen vuoden tutkimushanke.

Asiaan paneutuminen näkyy. Kuten kuraattorit kirjoittavat: ”Taidekontekstissa valokuvan subjektiivisuus, esteettisyys ja emotionaalisuus korostuvat ja kuva vaikuttaa katsojaan moniulotteisella tavalla. Valokuvataiteen ja kuvajournalismin välinen rajapinta voi olla lähes näkymätön. Väliin mahtuu tuntematon harmaa alue, paljon uudenlaiseen katsomiseen haastavia teoksia. Siksi on syntynyt Poliittisen valokuvan festivaali.”