Julkaistu: 18.03.2015

Edelleen Alice

Kuva © BSM Studio. All Rights Reserved.
Alzheimer-elokuva koskettaa syvältä, eikä vähiten fantastisen Julianne Mooren ansiosta.

Edelleen Alice (Still Alice, 2014) toi nimihenkilöä näyttelevälle Julianne Moorelle täysin ansaitun Oscar-palkinnon. Moore esittää viisikymppistä kielitieteiden professoria, joka alkaa unohdella sanoja ja asioita. Lääkärillä käynti paljastaa järkyttävän diagnoosin, josta ei ole paluuta.

Alzheimerin taudista on tehty elokuvia ennenkin. Yksi unohtumattomimmista, Iris (2001), kertoi kirjailija Iris Murdochin tarinan. Kate Winsletin ja Judi Denchin tulkitsema Murdoch-muotokuva on tavallaan sukua Edelleen Alicelle, sillä molemmissa sairaus tuhoaa kielen kautta itseään määrittelevän ihmisen elämän.   

Toisin kuin Iris, Lisa Genovan menestysromaaniin perustuva Edelleen Alice kuvaa verrattain nuoren ihmisen tragediaa. Miten kertoa asiasta perheelle? Miten ylipäätään sopeutua ajatukseen terävän mielen vääjäämättömästä rappeutumisesta? Alice Howlandin tapa etsiä vastauksia on sydäntä särkevä mutta tavalla, josta on riisuttu pois siirappinen itsesääli ja itsetarkoituksellinen piehtarointi.  

Menettämisen taide

On vaikea kuvitella julmempaa tautia kuin Alzheimer, joka johdattaa uhrinsa yhä syvemmälle unohduksen pimeään kuiluun vailla toivoa pelastuksesta. Sanoihin takertuva Alice näkee tulevaisuutensa ”menettämisen taiteena”, joka viittaa Elizabeth Bishopin kuuluisaan runoon. The art of losing isn’t hard to master / so many things seem filled with the intent / to be lost that their loss is no disaster.

Juonellisesti Edelleen Alice ei luonnollisestikaan ole yllätyksellinen. Tapa, jolla ohjaaja-käsikirjoittajat Richard Glatzer ja Wash Westmoreland, aihetta lähestyvät sen sijaan on.

Kaikesta huolimatta elämä soljuu eteenpäin omaa latuaan, eikä sairaus tee ihmisistä yli-inhimillisiä tyyppejä. Arki, näyttäytyy se välillä miten banaalina tahansa, muodostaa lopulta kaikkein lähimpien ihmissuhteiden perustan.  

Elokuvan koskettavuus kumpuaa juuri tästä pienimuotoisuudesta. Empatiasta, jolla ei ole mitään tekemistä säälin kanssa; rakkaudesta, jonka voi aistia vielä silloinkin, kun tietoisuus ja muistot jo pettävät. Glatzerin oma kamppailu ALS-taudin kanssa on epäilemättä vahvistanut teoksen näkemyksellisyyttä.

Vaan mitä elokuva olisi ilman Julianne Moorea? Hänen uraltaan löytyy herkkiä naismuotokuvia aina Safen (1995) eristyneestä Carolista aina Kaukana taivaasta -melodraaman (Far from Heaven, 2002) emotionaalisesti kahlittuun Cathyyn asti.

Alice Howland ei ole fiktiivisten edeltäjiensä tavoin haurautensa merkitsemä nainen, mutta näyttelijän tulkinnassa hänestä kasvaa vielä heitäkin herkempi hahmo. Moore on aina ollut ilmaisussaan hillitty, mutta Alicen osassa hänen vivahteikkuutensa on mikroskooppisen oivaltavaa.      

Hieno rooli kaipaa laadukasta taustatukea, ja sitä on tarjolla myös nyt. Eritoten Alicen näyttelijätytärtä esittävä Kristen Stewart osoittaa jälleen kerran pystyvänsä vaikka mihin, jos materiaali vain on kyllin kunnianhimoista.  

Tiedot

Edelleen Alice

Still Alice

Yhdysvallat 2014

ENSI-ILTA 20.3.2015

OHJAUS Richard Glatzer, Wash Westmoreland

KÄSIKIRJOITUS Glatzer ja Westmoreland – Lisa Genovan romaanista

KUVAUS Denis Lenoir

LEIKKAUS Nicolas Chaudeurge

MUSIIKKI Ilan Eshkeri

PÄÄOSISSA Julianne Moore, Kristen Stewart, Alec Baldwin, Kate Bosworth, Hunter Parrish
KESTO 101 min