God’s Pocket

Pete Dexterin romaanin tarina sijoittuu fiktiiviseen philadelphialaiseen kaupunginosaan nimeltä God’s Pocket. Sen esikuvana on todellinen, samoille seuduille sijoittuva kaupungin kulma Devil’s Pocket. Paikallisen papin mukaan siellä ”lapsetkin olivat niin pahoja, että olisivat varastaneet jopa pirun taskusta kolikon”.  Anekdootti luo henkisen maiseman synkälle tarinalle, jossa päähenkilö joutuu pohtimaan ihmisen paikkaa maailmassa. 

Tarinan keskiössä on keski-ikäinen Mickey Scarpato (Philip Seymour Hoffman), joka kehnossa taloudellisessa tilanteessa lipsuu tämän tästä lain reunoilla. Mies tekee milloin laitonta lihabisnestä ystäviensä (John Turturro ja Domenick Lombardozzi) kanssa. Hän kuskaa kylmäkuljetusautossaan varastettua lihaa baarin takaovelta toiselle pikkurahan tarpeessa.

Scarpato asuu avoliitossa turmiollisen viehättävän mutta ailahtelevaisen Jeanien (Christina Hendricks, Mad Men) kanssa. Naisen silmäterä on hulttiopoika Leon, jonka huumeidenkäytölle äiti on täysin sokea.

Varsinainen tarina käynnistyy, kun Leon (Caleb Landry Jones) kuolee väkivaltaisesti työpaikallaan.  Tapaus ollaan lakaisemassa maton alle työtapaturmana, kunnes kaupunkilehden tärkeilevä kolumnisti Richard Shelburn (Richard Jenkins) päättää ratkaista rikosmysteerin.  Pahasti alkoholisoituneen niljakkeen mielessä on pikemminkin Jeanie kuin tämän vastikään kuollut poikansa. Mickey Scarpato joutuu tällä välin yhä syvempiin vaikeuksiin hankkiakseen varat poikapuolensa hautajaisiin.

Pikkukaupungin pimeät puolet

Elokuvan kerronta sukeltaakin paikoin julman fargomaiseen tutkielmaan pikkukaupungin pimeistä puolista. Kaikissa tarinan henkilöissä tuntuu olevan jotain pahaa, jos kohta joissakin jotain hyvääkin. Kuten esimerkillisessä työyhteisössä, joka yllättäen valkoisena kollektiivina asettuu puolustamaan sorrettua mustaihoista työtoveriaan.

Mad Men -näyttelijänä tunnetun John Slatteryn esikoisohjaus on mukava sekoitus työläisdraamaa ja rikosmysteeriä, johon on upotettu sopivissa määrin kipeää mustaa huumoria.

Lance Acordin (Lost in Translation) kuvaus on tumman sävyjä, toivottomuutta henkivää.  God’s Pocketissa ollaan paljon hämärissä baareissa tai tunkkaisissa huoneissa, joissa aurinko väreilee aavistuksena tomuhiukkasissa. Paikoin koko maailman värikirjo säteilee toivoa ja valoa, mutta tällöinkin tarina alleviivaa elämänvalhetta, ihmisen kykyä valehdella itselleen ja toisilleen.

Philip Seymour Hoffmanin näköinen elokuva

God’s Pocket on eittämättä Philip Seymour Hoffmanin näköinen elokuva, surumielinen, rankka ja kirpaiseva. Hoffmanin ohella elokuvassa loistaa muutama muukin vahva miesnäyttelijä.  Jenkins esittää oivallisesti itsepetoksessa rypevää, kehäraakkia toimittajaa. Brittinäyttelijä Eddie Marsan on kerta kaikkiaan tiukka ja herkullisen ahne hautausurakoitsija, joka tietää mistä raha tulee.

Jokaisella on paikkansa ”Jumalan taskussa”. Kyynisempi kysyisi voiko Jumalan taskusta varastaa.