Whiplash

On vaikea välttää ylisanoja Whiplashin kohdalla. Se tuntuu onnistuvan kaikessa aina loistavasta näyttelijätyöstä intensiivisen pakahduttavaan kerrontaan, jota tukee mieletön musiikki, tunnelmalliset kuvat ja hieno leikkaus. Whiplash on yksi viime vuoden parhaista elokuvista.

 Whiplash kertoo kunnianhimoisesta jazz-rumpalista, nuoresta Andrewsta (Miles Teller), jolla on intohimoinen suhde musiikkiin. Taustalla hiertää isän (Paul Reiser) epäonnistuminen omalla taiteellisella urallaan, ja pääsy arvostettuun musiikkikouluun on nuorukaiselle kaikki kaikessa.

Andrew saa opettajakseen sadistisen vaativan, koulun bändiä johtavan Fletcherin (J.K. Simmons), ja miesten välille muotoutuu raastavan pakkomielteinen suhde. Nuori ja määrätietoinen Andrew haluaa olla aikansa paras jazz-rumpali, kun taas Fletcher haluaa työskennellä vain parhaiden kanssa. Hän pyrkii piiskaamaan oppilaistaan esiin heidän neroutensa, viemään heidät äärirajoilleen ja kipupisteen yli. Andrewsta Fletcher löytää ansaitsemansa vastakappaleen.

Whiplash on väkevästi kerrottu, kiihkeä ja rankka kuvaus nuoruuden intohimosta. Siitä vimmasta, joka tekee joskus joistakin mestareita, mutta kaataa useimmat matkalla. Rajusta kerronnastaan huolimatta elokuvassa on hetkiä, jotka saavat nauramaan. Tämä nauru myös helpottaa elokuvan tarinan vastaanottamista.

Elokuvan musiikkikohtaukset tempaavat mukaansa. Myönnän, etten koskaan aiemmin ole jännittänyt rummutuskohtauksissa, saati että olisin uskonut sen olevan edes mahdollista. Whiplash todistaa toisin.

Vuonna 1985 vuonna syntyneen Damien Chazellen ohjaama ja käsikirjoittama Whiplash on hämmentävän valmis elokuva nuorelta elokuvatekijältä, jonka taustalla on vain yksi pitkä ja yksi lyhytelokuva. Whiplash pohjautuu Chazellen samannimiseen lyhytelokuvaan, joka palkittiin Sundancen elokuvajuhlilla parhaana fiktiosarjassa – samana vuonna kuin Jenni Toivoniemi palkittiin kansainvälisessä sarjassa lyhytelokuvastaan Treffit.

Sympaattinen Miles Teller laittaa itsensä likoon tosissaan, mutta J.K. Simmons ylittää itsensä ja tekee eittämättä elämänsä parhaan roolin. Erilaisista rikossarjoista, mm. Ozista tuttu Simmons on tehnyt rooleja laidasta laitaan perheenisistä nyssyköihin ja kovapintaisiin äijiin. Whiplash vie miehen täysin uuteen ulottuvuuteen.

Simmonsin tiukka näyttelijäsuoritus on oikeutetusti räjäyttänyt varsinaisen palkintojen ja nominaatioiden vyöryn: hän saanut roolistaan uransa ensimmäiset Oscar- ja Bafta -ehdokkuudet sekä Golden Globe -palkinnon lukuisten muiden huomionosoitusten lisäksi.

Sundance-voittaja ja Kultaistakin Palmua tavoitellut Whiplash on ehdolla Oscareilla vuoden parhaana elokuvana. Myös elokuvan käsikirjoitus (Damien Chazelle), leikkaus (Tom Cross) ja ääni (Craig Man, Ben Wilkins ja Thomas Curley) ovat ehdolla niin Oscareille kuin Bafta-palkinnoillekin.

Helsinkiläisillä valkokankailla vuosi on alkanut poikkeuksellisen hienosti. Lyhyellä aikajänteellä on saatu teattereihin kaksi laatuelokuvaa, Dolanin Mommy ja Chazellen Whiplash. Kumpaakaan ei saa jättää väliin!