Julkaistu: 16.12.2014

Pohjalla

Janne Reinikaisen Maksim Gorki -tulkinta on inhimillistä ja elämänmakuista teatteria.

Näyttelijä Janne Reinikaisesta on kehittynyt vuosien varrella taitava ja arvostettu ohjaaja. Ei ihme, että hänen hyppysiinsä on annettu Kansallisteatterin Pienen näyttämön 60-vuotisjuhlaesitys. Maksim Gorkin teoksesta Pohjalla dramatisoitu esitys on kiinnostavaa ja uutta luovaa teatteria.

Käännöksestä vastaavat Sami Parkkinen ja Eva Buchwald, jälkimmäinen on tehnyt myös näyttämösovituksen yhdessä Reinikaisen kanssa.

Kahden kerroksen väkeä

Esitys vaatii hieman historiallista taustoitusta. Venäjän 1917 vallankumous toi varmasti tasa-arvoa ja oikeuksia työväelle, mutta ei ollut niin mukava juttu älymystölle ja kulttuuriväelle. Tämä dilemma vaivasi myös Gorkia. Pohjalla tarkastelee tätä kahtiajakoa.

Harri Nousiainen esittää menestyvää pikkuporvaria Kostyljovia, joka ottanut missiokseen majoittaa kaikenlaisia erikoisia ihmisiä kellariinsa. Hyötyäkseen, vai kutsumuksesta, jää arvoitukseksi.

Kati Lukan lavastus aukenee varsinaisena Kahden kerroksen väkeä -illuusiona. Yläkerta on komea porvarillinen sali kruunuineen, tsaarinkuvineen, jopa kylpypaljuineen. Alakerta on hämärää sokkeloa, josta löytyy keittonurkkaus, kanaverkkokoppeja ja ties mitä. Täällä dantemaisessa helvetissä asustavat syrjäytyneet, yhteiskunnan entiset älyköt.

Kiinnostavia hahmoja

Esitys hätkäyttää hereille jo alkumetreillä. Kellarin varjoissa hiippailevat hahmot eivät nimittäin puhu mitään pitkään aikaan. Lähes piinallinen kohtaus on samalla jännä ja hauska; yleisölle jää aikaa tutustua kellarin kummajaisiin fyysisen läsnäolon ja mimiikan kautta. Tällaista en ole ennen Kansallisteatterissa nähnyt.

Manalan varjoista alkaa hahmottua persoonallisuuksia. Heitä ovat muun muassa tomera keittiövastaava, Paula Siimes, alkoholisoitunut näyttelijä, taitava Petri Manninen, kyyninen sormusten viilaaja, mainio Antti Pääkkönen, hukassa oleva paroni, joka ei oikein ymmärrä tilannettaan (Pirjo Luoma-Aho), ja tämän epätoivoinen ja energiaa täynnä oleva tytär, ihastuttava Inga Björn.

Yläkerrasta näitä piruparkoja käyvät välillä härnäämässä sisaruksia esittävät Linda Wiklund ja Pia Piltz. Löytyypä tulella leikkivä casanovakin (Lauri Tilkanen), joka heilastelee edellisten kanssa, vaikka toinen on vuokraisännän vaimo.

Kiinnostavan ja hyvän roolin tekee porukkaan myöhemmin saapuva Jukka-Pekka Palo arvoituksellisena Lukana.

Esityksessä seurataan kahden kerroksen väen omalaatuista ja symbioottista elämää iloineen ja suruineen. Välillä ensemble yltyy laulamaan ja jammailemaan yhdessä. Timo Hietalan musiikki venyy hienosti slaavilaisesta kaihosta aina epätoivoiseen ja raivokkaaseen jatsiin asti. Etenkin Piltz laulaa komeasti.

Hienoja oivalluksia ja vanhaa traditiota

Reinikaisen ohjauksessa on hienoja oivalluksia, kuten Inga Björnin henkeä salpaavan kaunis ilma-akrobatia venäläisen runon kera. Reinikainen tekee kunniaa myös vanhalle traditiolle, jollaisena koin niin sanotun neljännen seinän käytön. Metodihan on venäläisen teatterigurun, Konstantin Stanislavskin idea, joten se sopii esityksen maailmaan hyvin.

Nyt näyttelijöillä on mahdollisuus elää ja puuhastella ikään kuin katsojista välittämättä. Esimerkiksi Tuomas Rinta-Panttila traagisessa roolissaan vetää heroiiniannoksensa aivan rauhassa yleisön edessä. Välillä pidetään varsin autenttisen ja railakkaan oloisia kemuja. Poskimikit mahdollistavat myös selin olemisen, joten kaikki kuuluu. Silti on kuin katselisi jonnekin sadan vuoden takaiseen taikalaatikkoon.

Yhteys nykyhetkeen ja yleisöön löydetään loppukohtauksessa, joka pysäyttää koskettavasti ihmisenä olemisen äärelle.

Pohjalla on inhimillistä, väkevää, elämänmakuista  ja puhuttelevaa teatteria, ehdottomasti syyskauden merkittävä tapaus. Hyvää 60-vuotisjuhlaa, Pieni näyttämö!

Tiedot

Pohjalla

Ohjaus: Janne Reinikainen
Suomennos: Sami Parkkinen yhteistyössä Eva Buchwaldin kanssa.
Näyttämösovitus:  Eva Buchwald ja Janne Reinikainen
Dramatutgi:  Eva Buchwald

Rooleissa:  Inga Björn, Esa-Matti Long, Pirjo Luoma-aho, Petri Manninen, Harri Nousiainen, Jukka-Pekka Palo, Pia Piltz (TeaK), Antti Pääkkönen, Tuomas Rinta-Panttila, Paula Siimes, Lauri Tilkanen ja Linda Wiklund
Lavastus:  Kati Lukka
Puvut:  Tarja Simonen
Musiikki:  Timo Hietala
Valosuunnittelu:  Max Wikström
Naamioinnin suunnittelu: Petra Kuntsi ja Laura Sgureva

Esityksen kesto 2t, ei väliaikaa

Ensi-ilta 3.12.2014 Kansallisteatterissa