Julkaistu: 02.12.2014

Maaseudun tulevaisuus

Kuva: Tuomo Manninen
Syntisen voimauttava ja erinomaisen törkeä esitys.

Maaseudun tulevaisuus on Leea Klemolan ohjausdebyytti Kansallisteatterille. Hän on kirjoittanut veljensä Klaus Klemolan kanssa eeppisen kuvaelman, jonka älykäs mielettömyys vetää vertoja yhdysvaltalaiselle animaatiosatiirille South Parkille.

Teos herätti huomiota jo ennen ensi-iltaansa, kun ennakkonäytöksestä poistui muutaman kymmenen hengen joukko saatuaan tarpeekseen jatkuvasta kiroilusta ja eläimiin sekaantumisesta. Vaikka esitys on erinomainen, oli protestikin osittain ymmärrettävä.

Irvokkaat oliot  komeuden keskellä

Kansallisteatterin suurelle näyttämölle on rakennettu fantastisen jylhät kirkkokulissit, jotka tuovat mieleen Tarkovskin Nostalgia-elokuvan raunioiden estetiikan. Lisämausteena on puoliksi lattiasta läpi pudonnut traktori.

Kontrastina komeudelle, saamme nähdä groteskeja visioita inhimillistä elämää viettävistä kotieläimistä sekä heidän paimenistaan. Inhimillisyys näyttäytyy muun muassa alkoholismina, turhamaisuutena, väkivaltaisuutena ja rakkaushuolina.

Pelkistetysti tarinassa on kyse miehestä nimeltä Maksim (Klaus Klemola), joka soittaa rumpuja päästäkseen tietoisuuden eri asteille. Toiseudessa häntä opastaa ammoin kuollut suomenhevonen Jaska (Jukka Puotila).

He perustavat kirkon raunioille terveyskeskuksen, jossa he ihmeparantavat ihmisiä ja eläimiä. Sukset menevät kuitenkin ristiin, mutta onneksi on olemassa hevoskuiskaaja Kari Vepsä (Juha Varis).

Heittäydy ensin, mieti myöhemmin

Maaseudun tulevaisuus on törsäilevä esitys, eikä nopealla vilkaisulla pääse käsiksi kaikkiin upeisiin yksityiskohtiin, joita esimerkiksi puvustus tarjoaa. Tapahtumien hersyvä ylitsevuotavuus hukuttaa katsojien lisäksi toisinaan myös näyttelijät, jolloin kiintopiste hämärtyy ja meno uhkaa muuttua sekavaksi.  

Useat päällekkäiset teemat muodostavatkin ehtymättömän tulkintojen lähteen, jossa ei edes kannata lähteä pulikoimaan kesken esityksen. Sen sijaan nautinnollisempaa on vain hukuttautua elostelun hervottomuuteen - suoda itselleen irtiotto, antaa mennä.

Teos manaa esiin syvät inhimilliset tarpeemme sekä ihmisen ylivertaisuuden herkän haavoittuvuuden. Sanat eivät riitä kuvaamaan sen epäpyhyyden määrää, jolla sielumme puhdistetaan, mutta kuten tiedämme, hyvänmakuiset lääkkeet eivät tehoa.

Tiedot

Maaseudun tulevaisuus

Ensi-ilta 26.11.2014 Kanallisteatterin suurella näyttämöllä.

Käsikirjoitus: Leea ja Klaus Klemola

Ohjaus: Leea Klemola

Dramaturgit: Rosa-Maria Perä, Anna Bergroth

Lavastus: Erkki Saarainen

Puvut: Tuomas Lampinen

Äänisuunnittelu: Miksa Koponen

Naamiot: Jari Kettunen

Rooleissa: Miko Kivinen, Sari Puumalainen, Klaus Klemola, Pirjo Määttä, Olli Ikonen, Ville Haapasalo, Heikki Pitkänen, Karin Pacius, Mari Turunen, Isla Mustanoja, Anna Miettinen, Reetta Karhu, Juha Varis