Julkaistu: 04.12.2014

Coriolanus

Kuva: Mikko Raskinen
Shakespearen harvoin nähty näytelmä energisenä tulkintana Teatteri Kultsassa.

William Shakespearen loppukauden harvinaisempaa tuotantoa edustava Coriolanus on aikamoista mässäilyä väkivallalla ja militarismilla. Onpa sitä aikojen saatossa väitetty myös demokratian puolustuspuheeksi. Matti Rasilainen on sovittanut ja ohjannut näytelmän Teatteri Kultsaan vajaan puolentoista tunnin tehopaketiksi.

Nykysuomeksi kääntynyt esitys kertoo ammentavansa suomalaisesta kiroiluperinteestä. Kiroilu liittyy lähinnä nimihenkilön kekseliäisiin sutkauksiin.  On jännittävää nähdä, mihin kaikkeen Shakespeare taipuu, kun vietämme vielä maestron 450-vuotisjuhlavuoden jälkimaininkeja.

Roomalaista asennetta

Nyt ollaan muinaisessa Roomassa, keskellä kiivaita valtataisteluita. Caius Martius saa lisänimen Coriolanus ansioiduttuaan taitavana sotapäällikkönä. Häntä esittää ilmeikkäästi ja energialla Tuukka Rantanen. Coriolanuksen verivihollisena ja Volskien pelottavana päällikkönä esittäytyy miehekäs ja raamikas Mikael Pajunen.

Coriolanuksesta yritetään saada Roomassa konsulia, hanketta ajavat neuvokas senaattori Menenius, varsin taitava Vesa Salmi ja päähenkilön äiti Volumnia, niin ikään taitava ja jylhä-ääninen Tiina Eteläaho. Hahmon kautta näytetään raadollisesti väkivaltaisen asenteen periytyminen. Sotatantereella saadut haavat puhuvat enemmän kuin lepertely.

Kovia elämänarvoja kuvataan osuvasti myös Coriolanuksen vaimon kautta. Häntä esittää Jenna Pyykkö. Nainen on ohjattu niin alistuneeksi, että Coriolanus junioria kuvaava nukkekin läpsii äitiään.

Diktatuuri ja demokratia

Konsuli-Coriolanus osoittautuu riistäjäksi, joka vähät välittää kansasta. Nyt hetkensä koittaneen tajuaa ovela kansantribuuni Brutus, mainio Teemu Kutvonen.  Muu ryhmä näyttäytyy pienissä, mutta tärkeissä kansalaisten rooleissa. Sitten kansa puhuu ja pulinat pois. Demokratia voittaa ja Coriolanus savustetaan Roomasta aina maanpakoon asti. Seuraa rajuja maanpetoshankkeita ja liittolaisuutta vihollisen kanssa. Lopulta näytelmä kääntyy karvaaksi tragediaksi ja moraliteetiksi: olisi kannattanut omata nöyryyteen notkeammat polvet ja sovitteluun taipuisampi kieli.

Dynaaminen, energinen esitys

Rasilainen on ryhmineen saanut aikaan oikein kelpo esityksen, jossa on puhutteleva sanoma ja paljon kiinnostavia oivalluksia. Mainittakoon esimerkiksi perkussiomusiikki, jonka soittamiseen koko ryhmä varsin nyanssoidusti osallistuu. Rumpujen uhkaavat kumahdukset ja lopulta pauke toivat sotaisen meiningin varsin tyylikkäästi esitystilaan.

Rantanen kantaa vaikean pääroolin uskottavasti. Yhteenotot Pajusen kanssa ovat sopivan miehekkäitä. Näkyypä nuorten urhojen työskentelyssä loppupuolella myös karua miesten välistä ystävyyttä. Peto ymmärtää petoa.

Rasilaisen ohjauksessa on hyvä dynamiikka ja läsnäolon tuntu. Sodan uhka on käsin kosketeltavaa. Tosin replikoinnissa kuiskauksesta aina raivokkaaseen huutoon yltävä rekisteri on toistuvana tehokeinona vähän kuluttava. Silti moderni kieli kirosanoineen svengaa hyvin. Esitys on hieno osoitus siitä, kuinka Shakespeare vaan taipuu moneen, vuodesta toiseen.

Tiedot

William Shakespeare

Coriolanus

Ohjaus: Matti Rasilainen
Rooleissa: Tiina Eteläaho , Mari Kostamo, Teemu Kutvonen , Mikael Pajunen. Jenna Pyykkö, Tuukka Rantanen, Rebecca Rautiainen, Vesa Salmi, Lari Ylönen
Lavastus: Milja Utunen
Pukusuunnittelu ja puvustus: Milja Utunen
Valosuunnittelu: Antti Tanhuanpää
Valot esityksessä: Mikko Raskinen, Milja Utunen
Tuottaja: Mikko Raskinen

Esityksiä vielä: to 4.12.2014, pe 5.12.2014, la 6.12.2014,  ti 9.12.2014 to 11.12.2014, pe 12.12.2014, la 13.12.2014