Julkaistu: 13.11.2014

Viimeinen vuoro

Teatteri Tuikkeen aistikokemusmatka on jännittävää kauhuteatteria.

Uusi kiinnostava tuttavuus, Teatteri Tuike, pitää majaansa Tapanilassa, varsin eksoottisessa vanhassa varastorakennuksessa. Paikka löytyy aivan juna-aseman vierestä, joten keskustastakin pääsee sinne kätevästi junalla. Monipuolinen ryhmä on tänä syksynä keskittynyt niin sanottuihin moniaistillisiin esityksiin, joita saatetaan seurata silmät sidottuna, mutta muut aistit valppaina. Näin äänillä, tilan tunnulla, tuoksuilla, hajuilla ja jopa kosketuksilla on oma tärkeä merkityksensä.

Tällä kertaa teemana on kauhu. Tästä ehdottomasti tuikelaisille pisteet, sillä kauhuteatteri on Suomessa hyvin harvinaista. Silti kauhufaneja Suomessakin on, siitä kertoi myös kokemaani keskiyön esitykseen saapunut kannattajajoukko.

Viimeiselle metromatkalle

Nina Rinkisen ja Aarne Lindenin käsikirjoittama ja Rinkisen ohjaama esitys alkaa jännittävästi jo katsojan päätöksellä: esitystä voi nimittäin seurata turvallisesti niin sanotulta pelkääjän paikalta tai rohkeammin hc-paikalta, jolloin altistuu myös erilaisille aistiefekteille. Valitsin jälkimmäisen, eikä kokemus ollut hullumpi.

Esitys kertoo nimensä mukaisesti metron viimeisestä vuorosta Siilitien pysäkin kieppeiltä Ruoholahteen asti. Taustatilanne on siis hyvinkin tuttu ja samaistuttava. Tutustutaan kahteen metrovartijaan, jotka juttelevat niitä näitä ja pakolliseen pullojaan kilisyttelevään kassialmaan. Metro kolisee ja vonkuu aidon tuntuisesti, kunnes Kampin ja Ruoholahden välillä tapahtuu jotain hyvin omituista.

Jotkin tuntemattomat voimat kaappaavat metron. Äänimaisemaan tulee kauhuelokuvista tuttuja uhkaavia sävyjä, kuuluu kirkumista ja jopa painajaismaista lastenlauluakin.  Otso Heloksen musiikki on asiantuntevaa ja vakuuttavaa. Tuntemattomat önkit huohottavat lähellä, välillä ilmassa tuntuu kitkeriä hajuja, välillä jotain kuumaa on selän takana. Paikkapaikoin tunnelma on kutkuttava ja jännittävä. Mieleen tulee termi tremendum fascinas, eli kiehtova pelko; syy siihen, että meitä kauhufaneja on.

Esityksessä on kuitenkin turvallinen loppu ja yleisö päästetään ehjänä pois metrosta 40 minuutin seikkailun jälkeen.

Toteutuksessa petrattavaa

Hyvästä ideasta huolimatta esityksessä on harmillisia puutteita. Ensinnäkin koska dramaturgisesti kyseessä on kuunnelma, juttu täytyisi testata vedenpitäväksi nimenomaan dramaturgisessa mielessä. Nyt pohjatarinassa on harmillisia aukkoja ja epäuskottavuutta.

Toiseksi äänitekniikkaan kannattaisi satsata, esimerkiksi viritellä kovaäänisiä kiinnostaviin paikkoihin esitystilassa. Esimerkiksi subbari eli alataajuuskaiutin olisi tuonut ääniin tanakkuutta. Tällaisessa esitystyypissähän on se etu, ettei tarvitse miettiä, miltä vaikkapa kovaääniset näyttävät. Pääasia on, että äänentoisto on kiinnostava.

Kolmanneksi olisin kaivannut enemmän luovuutta ja yllätyksellisyyttä aistiefekteihin. Kiinnostavia jippoja oli toki nytkin, mutta lopputulos jäi silti melko laimeaksi. Koska kokija ei näe mitään, kokeilemalla saattaisi löytyä ihan arkisistakin elementistä kunnon kauhukoukkuja!

Jännittävä kokemus

Viimeinen vuoro on silti omassa lajissaan varsin kunnianhimoinen ja harvinainen esitys, joten hatunnosto sille. Suosiosta kertonee jotain se, että jo nyt kaivataan lisäesityksiä, sillä marras-joulukuun esitykset ovat lähes loppuunmyytyjä.

Jään kiinnostuneena odottamaan Teatteri Tuikkeen seuraavaa tempausta!

 

 

Tiedot

Viimeinen vuoro

Teatteri Tuike

Käsikirjoitus:  Nina Rinkinen, Aarne Linden

Ohjaus: Nina Rinkinen

Rooleissa: Nina Rinkinen, Aarne Linden, Venla Vannela, Otso Helos

Ääninäyttelijät: Rosi Cannavó, OtsoHelos, Carita Välitalo

Äänisuunnittelu: Aarne Linden

Musiikki ja äänitekniikka: Otso Helos

Tuottajat: Venla Vannela ja Nina Rinkinen

Ei suositella yliherkille, alle 15-vuotiaille, eikä tuoksuallergisille.

Esityksiä 5.12.2014 asti (lopppuunmyyty)

Lisäesityksiä helmi-maaliskuussa