Julkaistu: 06.11.2014

Edustaja

Kuva: Marko Mäkinen
Valtteri Raekallion koreografia ja Eino Santasen runot luovat moniäänisen matkan nykyihmisen problematiikkaan.

Tanssija-koreografi Valtteri Raekallio on tehnyt yhdessä runoilija Eino Santasen kanssa Edustaja-nimisen esityksen, joka päästää uusiin fyysisin ja mentaalisiin maailmoihin. Edustaja-esityksessä ihminen on korostetusti itsensä edustaja missä tahansa liikkuukin. Hän edustaa milloin mitäkin, vaihtaa roolia, vaihtaa sitä kuvaa, mitä edustaa. Tekstit on valittu Santasen runokokoelmasta Tekniikan maailmat (2014).

Bussimatkasta, liverunoudesta, monista suureen hallin rakennetuista installaatioista, upottavasta äänimaailmasta ja vahvoista, äärimmäisen tiivistetysti tanssituista eleistä muodostuva Edustaja on hurja kokemus. Se on kaikessa monipuolisuudessaan ja lukemattomissa näkökulmissaan silti erittäin paljas, rehellinen, aito ja koskettava.

Se on kuitenkin koskettava hyvin kovalla, raastavalla tavalla, sillä esityksessä ei ole mitään lässyä tai pehmeää. Se ei ole alistuva tai moralisoiva esitys vaan sen voima on vastavoimaa nykyiselle maailmallemme.

Esitys alkaa bussikuljetuksella tuntemattomaan tehdashalliin. Jo bussissa alkaa esiintyjien videolta tarjoilema runotykitys, jossa hypnoottinen rytmi ja sanojen sointi iskeytyvät musiikin tavoin ensin jonnekin alitajuntaan ja tunteisiin ja joista alkaa vasta sen jälkeen muodostaa merkityksiä ja rakentaa tulkintaa.

Yksityisen ja julkisen eroa ei ole

Suureen tehdashallin yleisö kuljetetaan suurella hissillä. Hallissa vaelletaan eri installaatioiden ja kohtausten välillä ja tilakokemus on jotenkin epätodellinen. Mirva Mäkisen, Auri Aholan ja Valtteri Raekallion tanssi on määräävää, suoraa, selittelemätöntä. Mustat alusvaatteet, paljas iho, mustat takit ovat kaikki epäpersoonallisia asuja.

Aivan kuin esiintyjät olisivat omaksuneet ajatuksen siitä, ettei mitään ihan varmasti intiimiä ole olemassa, vaan kaikki on ehkä kuitenkin nykypäivä julkista. Jokainen intiimiksi tarkoitettu ele on harkittu. esitys myös tunkeutuu syvemmälle ihmisen yksityisyyden riistoon, jopa hyvin kipeisiin lapsuusmuistoihin saakka.

Raekallion esityksessä yleisö uppoaa esityskokemukseen sisään. Raekallion ja Santasen luoma upottava esityskokemus on poikkeuksellisen onnistunut, koska siinä mikään elementti ei ole turha tai tehty vain kokeilunhalusta vaan katsoja-kokijalle tarjotaan huippuunsa asti tiivistettyä ja hiottua liikettä, sanaa, tilaa, ääntä.

On harvinaista, että tämän kaltaisessa esityksessä ei ole yhtään turhaa sanaa, löytää hetkeä tai edes kohtaa, jossa rytmi ei olisi kohdallaan. Edustaja on hyvin musikaalinen esitys, jossa tilakokemukseen vahvasti vaikuttava äänisuunnittelu luo paikasta entistä epätodellisemman.

Rahan mieli

Tilan installaatioista en halua paljastaa aivan kaikkea etukäteen, mutta jonkin verran voi kertoa ilman, että pilaa katsojan kokemuksen.

Eino Santasen setelirunous elää yhdessä esityksen installaatiossa, jossa ylhäältä roikkuvien seteleiden rivistö antaa lavastuksen kiusanteolle. Jonkun ihmisen lompakon sisältö revitään auki ja sitä halveksitaan.

Tässä kohtauksessa Mirva Mäkisen ytimiään myöten kovettunut hahmo satuttaa syvältä.

Edustajasta muodostuu seteleiden niiden kautta myös henkilökohtainen taloushistoria tai monia henkilökohtaisia taloushistorioita. Niiden myötä luodaan silmäyksiä siihen, mikä merkitys rahalla ja talouselämällä on ihmisen minuuden muotoutumisessa.

Raha toimii liimana ihmisten välissä, raha venyttää ja supistaa ihmisiä.

Esityksessä on tärkeässä osassa materiaalisuus, joka on sitä koskettavampi, mitä virtuaalisemmasta todellisuudesta Edustaja kertoo. Samalla kun esitys tapahtuu nimenomaan mielen sisällä, luo tilakokemus, materiaalisuus, elävät vartalot, esiintyjien atleettinen ja akrobaattinen intensiteetti, hiki ja lopulta sylkikin Edustajaan vahvan ruumiillisen ulottuvuuden. Sen myötä yhä enemmän mielensä sisällä ja virtuaalisesti elävä nykykatsoja kuitenkin ikään kuin palautetaan nykyhetkeen, läsnäoloon.

Toisaalta esityksessä mielen sisäinen näyttämö vetää yhtä voimakkaasti puoleensa. Syntyy liukumia mielen syövereistä vahvaan kehon läsnäoloon. Tilat eivät välttämättä ole koko ajan niin tarkkarajaisia vaan liukuvat myös toistensa sisään.

Esityksessä on esillä myös ihmisen suhde tekniikkaan. Siitä syntyy eräänlainen henkilökohtainen tekniikkahistoria. 80-90 -lukujen vaihteen VHS-kasetit on aseteltu jonoon niin, että ne kaatuvat dominoefektin vaikutuksesta. Niille on taltioitu muisto koulukiusaamisesta. On paljon muitakin tulokulmia ihmisvartalon ja tekniikan suhteeseen. Missä ihminen päättyy ja missä tekniikka alkaa?

Tekniikka herättää muistoja, jotka ravisuttavat koko kehoa. Ne taltioivat muistoja, joita ilman olisi kenties helpompi elää. Ihmiseen on ehkä sisään rakennettuna myös tarve unohtaa. Tekniikka ei salli sitä, vaan haluaa säilyttää ja monistaa muistot.

Lopulta puhuu vain ihmisen edustaja

Edustaja ei siten jää vain sen kuvaamiseksi, miten ihminen nykypäivänä rakentaa itsestään brändiä erilaisissa sosiaalisissa medioissa ja verkossa. Se jatkaa mielestäni pidemmälle tekniikan ja ihmisen suhteeseen: ihmisen, tekniikan ja talouden yhteensulautumiseen, jossa ei enää ole kyse pelkästä suhteesta vaan hyvin monimutkaisesta vyyhdestä.

Moralisoinnin välttäminen tekee esityksestä myös aste asteelta armottomamman. Esitys näyttää vallankäytön kuvia. Seksuaalinen vallankäyttö vallitsee läheisyyden sijaan, alastomaan vartaloon on kiinnittynyt nuhjaantuneita seteleitä, ihminen palelee ja tärisee kauhuissaan, ihmisestä tulee pelkkä eläimen eloonjäämisvaisto esiin.

Pidän erityisen paljon Edustajan kaksoisvalotuksesta. Siinä on humoristinen puoli ja hyvin satuttava puoli, mutta siinä ei ole mitään coolia. Sen armottomuus ja tylyys eivät johda apatiaan vaan suoruudessa on jotain, joka herättää myötätuntoa. Armottomuus ja myötätunto elävät koko ajan yhtä aikaa.

Lopussa ihmisiho vasten jättimäistä kuplamuovia tekee kehosta eräänlaisen matemaattis-luonnontieteellisen konstruktion, jonkinlaisen apuvälineen, jonka myötä muovi on pääosassa ja hallitsee, muovi jää jälkeemme. Ihminen ei ole henkilö vaan lihaa, jota muovi käyttää.

Se, mikä joskus vain helpotti elämäämme, on jo kauan sitten ottanut vallan. Se, minkä piti olla tarpeistoa, on nyt kuolematonta, aina olemassa. Monessa Edustajan kohtauksessa raha puhuu ja ihminen vain toimii rahan välikappaleena. Lopussa kuitenkin muovi puhuu, ihminen on vain sen apuri, assistentti, ihmisen edustaja.

Tiedot

Edustaja

Taiteellinen suunnittelu ja toteutus: Valtteri Raekallio
 
Runot: Eino Santanen
 
Esiintyjät: Auri Ahola, Mirva Mäkinen, Eino Santanen ja Valtteri Raekallio
 
Lavastus: Aino Koski
 
Valosuunnittelu: Lauri Lundahl
 
Tuotantoassistentti: Anni Leino
 
Esityksen kesto n. 90 min
 
Esitys ei sovellu liikuntarajoitteisille eikä lapsille.

tteri Raekallion fyysistä mielenteatteria Eino Santasen runoihin

Ensi-ilta: Torstai 30.10.2014 klo 19.00

Muut esitykset: 31.10., 4.11., 5.11., 7.11., 8.11., 11.11., 12.11., 14.11., 15.11., 18.11., 19.11., 21.11., 22.11., 25.11., 26.11., 28.11. ja 29.11. 2014 klo 19