Julkaistu: 13.11.2014

Deadly Beat

Lola Kumtus esiintyy Deadly Beat -klubilla marraskuussa.
Kolme vuotta pyörinyt klubi pyrkii yhdistämään sirpaloituneen alakulttuurin.

Kun 1980-luvulla oli mustahuulia, nykyään on deathrokkareita, gootteja, postpunkkareita, minimal-faneja, elektro-diggareita ja EBM-harrastajia. Musiikin alalajit ovat pirstaloituneet entisestään alalajien alahaaroiksi.  

Kolmevuotista taivaltaan marraskuussa juhliva Deadly Beat -klubi ei halua osallistua purismiin tai helliä vain yhtä alalajia. Järjestäjät ovat tosin itsekin tarkkoja yhdestä genre-asiasta.

”Me emme ole goottiklubi, vaikka meitä sellaisena alussa pidettiin – tai osa pitää varmaan vieläkin”, kertoo Hakki, yksi kuudesta järjestäjästä.

”Helsingissä on nykyään goottiklubeja kuten Dead Soul Gathering tai Kalma. Sitten on toisaalta Infektio, joka on keskittynyt industrialiin, sekä Synapsi, jossa soitetaan EBM:ia. Me ei haluttu lähteä toisten tonteille hillumaan eikä toisaalta olla peruspunkkiklubikaan. Haluttiin tuoda hommaan sekasotkua”, Micke jatkaa.

Kansainvälinen klubi

Ainakin osittain homma on onnistunutkin. Neljästi vuodessa järjestettävällä klubilla näkyy nykyään jo ruutupaitojakin, ei pelkkää mustiin pukeutunutta sakkia.

Järjestäjät ovat koonneet kunkin illan ohjelmiston sellaiseksi, että lavalla nähdään monenlaisia kokoonpanoja. Marraskuussa sinne astuvat hardcoren ja postpunkin välimaastossa operoiva Maailmanloppu, minimalia soittava duo Lola Kumtus sekä postpunkbändi Super Besse. Jälkimmäinen on oiva näyte siitä, kuinka kansainvälistä Deadly Beatin meininki parhaimmillaan on. Super Besse tulee Valko-Venäjältä.

”Yksi tuttu mainitsi bändistä melkein vuosi sitten, oli nähnyt sen jossain. Kuuntelin pari biisiä ja hyvältä kuulosti. Valko-Venäjä tosin kuulosti maalta, josta buukkaaminen olisi vähän hankalampaa. Mutta sitten bändi ottikin itse yhteyttä”, Hakki kertoo.

Ulkomaalaisbändejä Micke ja Hakki buukkaavat usein myös kiertäessään ulkomaisia festareita. Kaksikon mukaan asiat on helpompi sopia kasvokkain.

”Meidän yleinen käytäntö on, että ulkomaan bändit majoitetaan kotiin. Syötetään ja juotetaan ne, ja järjestetään koko paketti. Veikkaan, että bändit ottavat meihin yhteyttä senkin takia, että sana tästä on kiirinyt”, Micke valottaa.

Vähemmän synkkää

Toiminta kuulostaa hyvinkin punk-henkiseen tee-se-itse-filosofiaan pohjaavalta. Klubin taustalla toimii kuitenkin osuuskunta ja toiminta on virallista. Eikä se jää Deadly Beatiin.

”Tänä syksynä perustettiin kahdestaan siihen rinnalle Fairy Dust Records. Näin voimme järjestää yksittäisiä keikkoja. Ideana oli myös tehdä Deadly Beat -kokoelmalevy, ja saksalais-suomalaisen trion Di Unrun kanssa on tehty jo julkaisusopimus”, Micke paljastaa.

Di Unru jatkaa Deadly Beatin musiikillista linjaa. Miten sitä jaksaa marraskuun pimeydessä keskittyä synkeään musiikkiin?

”Suomalainen perusmusiikkihan on sitä, että ollaan sateessa yksin, kaikki on jättäneet ja kohta tulee kuolema, jos ei muuten niin oman käden kautta. Näissä genreissä taas lauletaan jostain muustakin, otetaan kantaakin. Aiheet eivät välttämättä ole iloisia – ne saattavat olla verta ja kuolemaa – mutta sanoituksissa on usein huumoria. Ne ammutaan niin yli”, Micke sanoo.

”Tietynlainen melankolia on vaan kaunista, vaikka ei se postpunk tai death rock aina kauhean synkkää ole”, Hakki täydentää.

Tiedot

Deadly Beat

22.11.2014

Lepakkomies (Helsinginkatu 1)

Lola Kumtus

Maailmanloppu

Super Besse

Liput 8 €