Julkaistu: 16.10.2014

Supernaiivi

Kuva: Janne Siltavuori
Ryhmäteatterin syksyn uutuus on elämänmyönteinen, puhutteleva teos.

Nuorella miehellä (Ylermi Rajamaa) on ongelma. 25-vuotiaana hän tuntee itsensä edelleen pojaksi ja elämän punainen lanka on hukassa. Porvarillinen perhe ei oikein häntä tajua, mutta menestyvä isoveli, Robin Svartström, sentään ymmärtää pikkubroidia ja antaa asuntonsa kuukaudeksi veljelle ”elämän jäsentämistä” varten. Pian elämä alkaa näyttäytyä aivan uudessa valossa ja oma yksilöllisyys löytyä, kun auttajahengeksi ilmestyy itse Albert Einstein!

Hukassa olemisen taito

Norjalaisen Erlend Loen menestysromaaniin perustuva, Tiina Lymin dramatisoima ja ohjaama esitys on hauskaa ja elämänmakuista teatteria. Alkuasetelma hukassa olevasta ”Supernaiivista” on puhutteleva ja ajankohtainen.  Rajamaa on roolissaan samalla hellyttävä, hauska ja koskettava. Kertojan hahmossaan hän uskoutuu vilpittömästi yleisölle ja näin hänen ja yleisön välille syntyy kiinnostava side. Hahmon selvitymiskertomusta myötäelää.

Muut näyttelijät risteilevät taitavasti eri rooleissa. Minna Suuronen jää mieleen napakoiden rouvashahmojen esittäjänä ja etenkin valloittavana Einsteinina.  Hahmo tuo näytelmään sekä huumoria että jännittäviä ajatuksia: kaikki todellakin on suhteellista. Näissä kohtauksissa  Ville Vierikon kauniit videoprojisoinnit lisäävät avaruudellista tuntua.

Komea Svartström näyttäytyy muun muassa reiluna ja jämeränä isoisänä. Vinkein hahmo on naapurin pikkupoika Börre. Svartström saa Börreensä samalla hassua vakavuutta että lapsen viisautta. Börrestä tulee paitsi Supernaiivin kaveri, myös eräänlainen opastaja Einsteinin ohella.

Lähes meditatiiviseksi esineeksi kaverusten välille muodostuu lasten lelu hakka. Se kaikkien tuntema häkkyrä, jossa naputellaan puuvasaralla pyöreitä puukapuloita. Pian hakka on metafora monille asioille, kuten vaikkapa menneisyydelle ja tulevaisuudelle.

Hyvän mielen teatteria

Taitava Anna-Riikka Rajanen tekee myös monta veikeää roolia. Ilmeikkyyttä riittää keppostelevan pojan ja työhönsä kyllästyneen postinaisen rooleissa. Häkellyttävän sensuellina Rajanen esiintyy pop-videossa Annan olla, jonka on säveltänyt Vesa Mäkinen. Video on taitavasti tehty ja muistuttaa hämmästyttävästi aitoa MTV-tyyliä. Tärkein Rajasen rooli on kuitenkin Supernaiivin suuri ihastus Lise. Nuorten rakastuminen ja siitä seuraava häsläys on kuvattu suurella sydämellä.

Lymi luotsaa ryhmäänsä viisaasti. Mukana on sopivin välein huumoria, kohellusta sekä koskettavuutta. Esimerkkinä kohtaus, jossa veljekset Rajamaa ja Svartström ovat bilettämässä New Yorkissa. Tilanne muuttuu hienosti veljesten ystävyydeksi ja kipeiden asioiden jakamiseksi, jopa ilman sanoja. Supernaiivi on löytänyt vihdoin oman elämänsä mielekkyyden ja tarkoituksen.

Loppukuvan turhan alleviivaavasta kodikkuudesta huolimatta esitys on sydämellistä ja viisasta hyvän mielen teatteria.

Tiedot

Erlend Loe:

Supernaiivi

Ryhmäteatteri

Ensi-ilta 9.10.2014

Suomennos: Outi Menna

Dramatisointi: Tiina Lymi
Dramaturgi: Esa Leskinen
Ohjaus: Tiina Lymi
Rooleissa: Ylermi Rajamaa, Minna Suuronen, Robin Svartström, Anna-Riikka Rajanen
Lavastus ja pukusuunnittelu: Janne Siltavuori
Valosuunnittelu: Tomi Tirranen
Äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen
Videosuunnittelu: Ville Vierikko
Maskeeraussuunnittelu: Riikka Virtanen

Esityksen arvioitu kesto on noin 2,5 tuntia sisältäen yhden väliajan.