Julkaistu: 09.10.2014

Rmeo & Ulia

Kuva: Heli Blåfield
Shakespeare-klassikko alistuu hiljaisten ihmisten äänitorveksi.

Nykyteatteriryhmänä tunnetun Todellisuuden tutkimuskeskuksen Rmeo & Ulia –esityksen ohjaajina ovat 9-vuotias lapsi Ranja, mielenterveyskuntoutuja Stella sekä tšetšeeni-pakolainen Ruslan.

Käsiohjelman mukaan he edustavat ihmisryhmiä, jotka eivät yhteiskunnassamme tule itsestään selvästi kuulluiksi. Kukin ohjaaja on saanut toteuttaa oman puolituntisen kohtauksensa Shakespearen klassikkonäytelmästä.

Näyttelijät tulkitsevat selkeästi kunkin ohjaajan maailmaa ja menneisyyttä. Romeo ja Julia ovat siis leikkiviä lapsia, rakkauden riivaamia mielisairaita ja terroristeiksi leimattuja tšetšeenejä.

Katsoja toisena ihmisenä

Esityspaikkana on Suvilahden takapiha, jonne on pistetty päällekkäin kaksi merikonttia. Niistä ylempi on läpinäkyvä ja toimii esiintymistilana. Yleisö istuu (tai seisoo) vilttien kera lokakuun hyisessä syystuulessa.

Läpinäkyvä kontti asettaa näytelmän hahmot konkreettisesti erilleen katsojista. Romeo ja Julia – kaikkine tulkintoineen – edustavat yleisön ulottumattomissa olevia ”toisia” ihmisiä. Sellaisia, jotka on helppo mieltää vain toiminnan kohteiksi – passiiviksi vastaanottajiksi.

Esitystilanne kääntää kuitenkin asetelman päälaelleen, sillä se tekee katsojasta vastaanottavan osapuolen. Tuntuu kuin olisi jonkinlaisessa simulaattorissa, jossa varpaat palelee ja silti on otettava vastaan informaatiota, joka tuntuu omaan todellisuuteen nähden vieraalta ja oudolta. Ikään kuin olisi pakko kuunnella.

Esitys siis vaikuttaa katsojaansa asettamalla hänet konkreettisesti toisen ihmisen asemaan. Huomio kiinniittyy näin katsojan omaan arvomaailmaan, etiikkaan ja ennakkoluuloihin.

Idea etusijalla

Tällaisessa kokeilussa onnistumisen ehdottomana edellytyksenä on, että se pysyy rehellisenä itselleen. Kunkin osion tulee olla aidosti tekijänsä luomus, eikä vain jotain sinne päin. Rmeo & Ulia onnistuu tässä sataprosenttisesti, mutta vähempikin olisi riittänyt.

Esimerkiksi näyttelijöille soisi hieman vapautta irrotella ja esitellä taitojaan. Ei olisi pahitteeksi hankkiutua eroon huolimattomasta ja epätarkasta koheltamisesta.

Toisaalta, jos kaoottisuus ja amatöörimäisyys kuuluvat myös näyttelijäestetiikkaan, sen pitäisi tulla vieläkin räikeämmin esille.

Luonnollisesti missä tahansa laitosteatteriesityksessä edellä mainittu epäselvyys olisi anteeksiantamaton, mutta tässä tapauksessa se on lähinnä sivuseikka.

Rmeo & Ulia on taidekokemus, jonka tarkoitus ei ole tuottaa pelkästään mielihyvää. Se haastaa katsojan kärsivällisyyden ja empatiakyvyn, asettaa hänet vieraan ihmisen saappaihin sekä muokkaa lopulta katsojan käsitystä todellisuudesta.

 

Tiedot

Rmeo & Ulia

Todellisuuden tutkimuskeskus. Ensi-ilta Suvilahdessa 8.10.2014.

Ohjaus: Ranja Omaheimo, Stella Sandström, Ruslan Kantaev

Ohjaajien assistentit: Talvikki Eerola, Tuire Tuomisto, Iida-Maaria Lindstedt

Esitysdramaturgia: Tuire Tuomisto

Dramaturginen apu: Pilvi Porkola

Rooleissa: Timo Torvinen, Iida-Maaria Lindstedt, Talvikki Eerola, Risto Santavuori

Äänisuunniittelu: Antero Kemppi

Tuottaja: Hanna Kuusitie