Julkaistu: 03.10.2014

Punainen uni

Kuva: Aino Ojanen
Punainen uni on sekava mutta oivaltava kokoelma sukupuolitarinoita.

Punainen uni on purppurainen, verenpunainen, jälkivuotoa ja välilihaa. Se on myös kirkkaanpunaiset hansikkaat, kumiset tai samettiset. Se on tiukan äidin käsilaukku, lannistavan mutta rakastavan.

Punainen uni on Hanna Rytin ohjaama Versus Circus -ryhmän ja Reunaryhmän esitys, jossa yhdistellään teatteria, nykysirkusta ja tanssia. Se on fragmentaarinen kuvaus naiseudesta ja naiseuksista, lihasta mieleen. Sen koko nimi on lukuohje ja vihje: Punainen uni – eli tarinoita joita ei kerrota.

Repeämiä tunnettuihin tarinoihin

Koko esitys alkaa kohtauksella, joka kertoo synnytyksestä, ei syntymästä. Vauva on sivuhuomautus, nyt puhutaan emättimestä, vulvasta, repeämistä, välilihasta. Ilma-akrobaatti Mia Silvennoinen keinahtelee katosta roikkuvassa rautaisessa, no, kirkkoveneessä, hämähäkissä väärinpäin, tiedätte kyllä.

Silvennoisen vaalean possunpunainen asu ja sen röyhelöinen huppu muistuttavat lapsen asusta, mutta kas, huppu taitaa esittääkin klitoriksen huppua. Mia Lindholm ja Aino Ojanen esittävät kohtausta sairaalahenkilökunnan ja synnyttävän naisen keskusteluista. Silvennoisen asu repäistään auki, synnytellessä sattuu sellaista, tikeiltä ei usein vältytä. Lapsettomana naisena huomaan ristiväni jalkani suojelevasti. Rautakirkkovene lasketaan alas, lopun aikaa se lepää seunustalla, kuin esitystä katsoen.

Esityksen vahvimmat hetket ovat juuri näissä kohtauksissa, joissa korostuu se, mikä useimmiten jää sivuhuomioksi. Ehkä unelmat latistava äiti lopulta tekee kaiken vain rakkaudesta, ehkei räppäri ole vihainen, ehkä ihminen kaipaakin välillä apinamaista paijausta ja läjässä oloa.

Irrallisuus hämmentää

Toisaalta esityksessä on paljon sellaista, mikä jää irtonaiseksi. Sinänsä kiinnostava azerbaidzanilais-suomalaisen äidin videoitu kertomus perheen ja työn yhdistämisestä eroaa esityksen muusta kuvakielestä tai kerrontatavasta, ja siirtymät kohtauksesta toiseen ovat toisinaan jäykkiä. Välillä kerrotaan varsin usein kuvattuja tarinoita siitä, miten naisten taitoon tekniikan parissa ei luoteta tai miten lasten ja työn yhdistäminen onkin vaikeaa. Esityksen kokonaisuuden hahmottaminen on hankalaa: onko aiheena nyt siis naiseuden monet puolet vai ne kertomattomat tarinat?

Tällaisetkin seikat kuitenkin jäävät sen varjoon, miten sympaattisesti tarinoita kerrotaan. Konstailematon Höyhentämön kellaritila Korkeavuorenkadulla on oiva valinta tällaiselle esitykselle.

Värysmadot ja muut vahvat kuvat

Esityksessä on paljon oivaltavia visualisointeja, kuten värysmatojen huikea kamppailu lisääntymisrooleista, ja seinää pestessään sen punaiseksi – lihan, veren, rakkaudenpunaiseksi? – maalaava äitihahmo. Pelkästään niiden takia kannattaa käydä katsomassa Punainen uni, kun vielä ehtii.

Tiedot

Punainen uni

Ohjaus ja dramaturgia: Hanna Ryti
Lavalla: Mia Lindholm, Aino Ojanen, Mia Silvennoinen
Valosuunnittelu: Veera Koskivaara

Ensi-ilta la 27.9.2014

Loput esitykset
to 2.10. klo19
pe 3.10. klo19
su 5.10. klo15 (huom. aika!)

Esityspaikka: Höyhentämö, Korkeavuorenkatu 17, Helsinki