Muumit Rivieralla

Filmitähtien lumoama Niiskuneiti haaveilee Rivierasta. Merimatkasta innostuva Muumipappa laskee purjeveneen vesille, ja pian Muumit, Niiskuneiti ja Pikku Myy ovat keskellä suurta seikkailua.

Taifuuni heittää veneen suoraan Rivieralle, missä tulokkaat majoittuvat Le Grand -hotellin kuninkaalliseen sviittiin. Pappa sukeltaa seurapiireihin aateliselta kalskahtavalla ”de Muumi”-nimellä, ja Niiskuneiti lankeaa lipevän miljonääriplayboyn pauloihin.

Muumimammaa suihkuseurapiirit eivät säväytä, vaan hän istuttaa salaperäisiä siemeniä suuriin kukkaruukkuihin. Muumi kihisee mustasukkaisuudesta. Kun hotellisviitti alkaa tuntua liian isolta, mamma muuttaa poikansa kanssa veneen alle asumaan.

Luetellaan ensin hyvät uutiset. Muumit Rivieralla (2014) on uskollisempi Tove Janssonin alkuperäissarjakuvalle kuin yksikään sitä edeltänyt animaatio. Ja mikä ettei olisi, kun kerran elokuvan perustana on Janssonin originaalitarina Muumiperhe Rivieralla (Familjen lever högt). Taustalla kangastelevat Toven ja hänen äitinsä lomakokemukset.

Hampaaton lopputulos

Piirrosanimaation visuaalinen ilme kunnioittaa sekin kirjailijan näkemystä. Poissa ovat pyöreät pastellimuumit, tilalla solakammat ja samalla sielukkaammat olennot. Maisemissa on lumoavuutta, ja etenkin öinen Riviera näyttää kerrassaan viehkolta.    

Xavier Picardin ohjaama elokuva ei vain oikein löydä itseään, ja samassa identiteettikriisissä se hukkaa myös kohdeyleisönsä. Muumit Rivieralla laajentaa toki käsityksiämme muumeista näyttämällä heidän pystyvän myös turhamaiseen opportunismiin ja ilakoivaan nautiskeluun. Rommia juodaan ja kasinolla pelataan, ”kauniita ja rohkeita” ihaillaan uima-altaan äärellä.

Halu miellyttää yhtä aikaa niin lapsia kuin aikuisia koituu kuitenkin elokuvan kohtaloksi. Terävät särmät, joista olisi voinut viiltää hyvinkin napakkaa satiiria, on pyöristetty tylsän pehmeiksi.

Lopputulos on hampaaton – paitsi (kirjaimellisesti) Pikku Myyn suhteen. Hänen hahmoaan ei tosin pitäisi Janssonin mukaan tässä tarinassa edes näkyä. Päälle liimatulta Myyn anarkistinen kohellus kieltämättä vaikuttaakin. 

Jos Muumit Rivieralla hukkaa aikuiset, ei tilanne ole juuri parempi lasten suhteen. 76 minuuttia voi tuntua pitkältä ajalta, jos tenavayleisön odotukset ja tekijöiden ratkaisut eivät kohtaa toisiaan.

Muumipappa unohtaa rakkaan mammansa maineen kihahtaessa silinterihattuun, ja Niiskuneiti antautuu hedonistiseen lomaromanssiin Muumista huolimatta. Perheen pienimmille tällaisten teemojen selittäminen on mahdoton tehtävä, vaikka elokuva kaikenikäisille sallittu onkin.