Julkaistu: 09.10.2014

Markiisin unet

Kuva: Yehia Eweis
Juhani Laitala eläytyy väkevästi pahamaineisen markiisin rooliin Teatteri Jurkassa.

Kirjailija, ohjaaja Pasi Lampela tunnetaan teoksista, jotka luotaavat ihmismielen hämärämpiä seutuja ja salaisuuksia. Joskus trilleriäkin on läsnä. Lampelan näytelmä Markiisin unet ei ole uutuusteos, sillä pahamaineisen markiisi de Saden esittäjää ei tahtonut Helsingistä ensin löytyä. Nyt Juhani Laitala on tarttunut haasteeseen ja jälki on varsin vakuuttavaa Teatteri Jurkassa.

Markiisin alkovissa

Tällä kertaa Jurkan intiimi näyttämötila on muuttunut Markus Tsokkisen lavastuksessa hämäräksi mielisairaalan huoneeksi. Tila näyttää yllättävän kodikkaalta ja dekadentilta alkoveineen. Ja sinne itse Napoleon Bonaparte on sulkenut pahamaineisen elostelijan ja siveettömyyksien harjoittajan ja kirjoittajan, markiisi de Saden. Laitala on vahvasti esikuvansa oloinen; silmät kiiluen, tukka roikkuen, parransänkisenä ja ajanmukaisessa mekkomaisessa röyhelöpaidassa.

Tärkeässä roolissa toimii Pyry Nikkilän esittämä vilpitön Marcel, joka on markiisin juoksupoika ja ainoa yhteys ulkomaailmaan. Pettymystä ja katkeruutta on kuitenkin ilmassa: Napoleon repii kerta toisena jälkeen markiisin armonanomuksen. Vapautta löytyy enää mielen sisältä, hurjista ja villeistä visioista ja muistoista.

Laitalan ja Nikkilän dialogi on luontevaa ja läsnä olevaa. Sadismille nimensä antaneen markiisin aivoituksista alkaa löytyä inhimillisyyttä ja kipinää. Rajut muistot vallankumouksen ajoilta ja väkivaltaiset unet lisäävät kerronnan koskettavuutta.

Koston enkeli saapuu

Tilanteeseen tulee potkua, kun paikalle ilmestyy Petra Karjalaisen verevästi esittämä arvoituksellinen nainen. Aristokraattisesti puettu hahmo huokuu valtaa. Markiisin vapauttamisestakin vihjaillaan. Mutta antaako de Saden ylpeys periksi ? Ja mitä tämä punatukkainen nainen oikeastaan haluaa ja kuka hän lopultakin on? Niin alkaa kissa ja hiiri -leikki, jossa syytökset sinkoilevat ja ivalliset letkautukset roiskuvat silmille. Lampelan teksti on mainiota älyllistä leikittelyä. Laitalan ja Karjalaisen yhteenottoa seuraa jännittyneenä ja kiinnostuneena.

Lampela vatkaa tilanteeseen trilleriä, kun naisen henkilöllisyys alkaa lopulta paljastua. Lopulta leikitellään kuolemankin kanssa. Laitala näyttelee erittäin hienosti romahtamisen hetken, kun naamiot vihdoin riisutaan. Ääneen ja olemukseen tulee inhimillistä hätää ja hellää karheutta.

Samoin Karjalainen tulkitsee koskettavaksi muutoksen, jossa katkeruuden ja kostonhimon tilalle tulee uusia, vieläkin kipeämpiä tunteita.

Taitavaa teatteria

Lampela näyttää vakuuttavasti, että sovinto ja anteeksianto voi olla mahdollista, mutta elämän aloittaminen uudelleen ei ole. Elämä on tässä ja nyt. Sitä korostaa Nikkilän rooli, joka lopussa itsevarmasti aloittaa uuden ajan, kuin sinettinä menneelle dekadenssille.

Kaiken kaikkiaan Markiisin unet on kiinnostavaa ja taitavaa teatteria, joka ravitsee sekä älyä että tunnetta.

Tiedot

Markiisin unet

Käsikirjoitus ja ohjaus: Pasi Lampela

Rooleissa: Petra Karjalainen, Juhani Laitala, Pyry Nikkilä

Pukusuunnittelu ja lavastus: Markus Tsokkinen

Valo- ja äänisuunnittelu: Harri Kejonen

Maskeeraus: Kaisu Hölttä 

Tuotanto: Teatteri Jurkka, yhteistyössä Kansallisteatteri

Esityksen kesto 2 t väliaikoineen