Jussi Heikkilä

Galleria Amassa on esillä käsitetaiteilija Jussi Heikkilän (s. 1952) uusia teoksia, jotka herättävät ensiksi huomiota ulkoisella yksinkertaisuudellaan. Seinälle ripustettu soitin tai takki, kasa kirjoja, lintuhäkki tai riippumatto kohtaavat katsojan. Mistä tässä on oikein kyse? Pitäisikö minun ymmärtää jotain?

Kohti oivallusta

Ulkoisesti yksinkertaiset teokset vaativatkin katsojalta hieman aikaa ja herkkyyttä. Että mitäs tuossa onkaan? Ja onko esinettä tuunattu jollain tapaa? Teoksen nimi ja materiaalit, jotka selviävät teoslistasta, antavat myös vihjeitä eteenpäin.

Niinpä näistä pienistä tiedon ja kokemuksen murusista alkaakin hiljalleen rakentua oivalluksia. Onko tuossa tyynyssä joku tuttu symboli, olenko nähnyt sellaisen ennenkin jossain Tiibet-dokumentissa? Ja tuon lintuhäkin sisälle on suljettu kiina-englanti -sanakirja, ja teoksen nimi on Lintu / Bya (=Tiibetin kielellä lintu), 2014. Taidammekin olla poliittisten kysymysten äärellä.

Näitä oivalluksia sitten syntyy, tai jää syntymättä. Osa teoksista ei tunnu sen enempää minulle aukeavan, mutta ne saattavat toimia sitten vain esteettisinä kokemuksina. Tai omat assosiaationi saattavat viedät minut ja teoksen jonnekin aivan toisaalle kuin taiteilija on tajunnut ajatellakaan.

Luonto, linnut ja mielenrauha

Käsitetaiteen laji onkin vaativaa, ja moni sitä saattaa vierastaa. Heikkilä on kuitenkin mielestäni teoksissaan hyvin herkkä, eikä katsoja löydä itseään nolostumasta omasta tyhmyydestään.

Heikkilälle luonto ja erityisesti linnut ovat läheinen mielenkiinnon kohde, siksi ne ovatkin usein hänen teoksissaan tavalla tai toisella osatekijöinä. Linnut vievät tässäkin näyttelyssä katsojan eri puolille maailmaa. Esillä oleva lyhyt teksti antaa myös viitteitä Heikkilän teoksiin ja niiden taustalla oleviin ajatusmaailmoihin.

Tämä herkkä ja puhutteleva näyttely sopii hyvin syksyisen mietiskelyn kohteeksi. Käynnille kannattaakin varata kunnolla aikaa ja tehdä siitä vaikka oman hiljentymisen tai mielensisäisen matkan.