Julkaistu: 18.09.2014

Afganistan

KokoTeatterin esitys nostaa esiin uuden sukupolven sotaveteraanit.

Porilainen teatteriryhmä Otava Ensemble tekee fyysisen ja sulavan tulkinnan Paula Vesalan kirjoittamasta, suomalaisten rauhanturvaajien kertomuksiin perustuvasta näytelmästä.

Myöhemmin myös kiertueelle lähtevän esityksen keskeisenä, taiteellisesti tasavertaisena jäsenenä toimii Sigi Tolo -niminen yhtye, jonka itämainen musiikki muodostaa esitykselle äänilavasteet maalaamalla ympärilleen niin aavikon avaruutta kuin puolijoukkueteltan intensiivisyyttäkin.

Näytelmäteksti sisältää dokumenttiteatterin elementtejä, mutta varsinainen tarina on fiktiivinen. Siinä esiintyy kolme rauhanturvaajaa: Kristian, Jare ja Jesse (Taru Huokkola, Ida Sofia Fleming, Jarmo Malinen).

Kristian on jäntevä ryhmänjohtaja; Jare sen sijaan pinnallinen sotahullu, joka on lähtenyt etsimään elämäänsä jännitystä ja sota-arpia.

Arkaluontoisen ja pohdiskelevan Jessen tila on epävakaa, hänen haavoittuvaisuutensa on ennenkaikkea henkistä.

Inhimillisyys tähtäimessä

Esityksen elekieli muistuttaa paikoin jopa nykytanssia, mutta on silti helposti lähestyttävää. Kehon liikkeet luovat tunnun jatkuvan pelon ja epäilyksen tilasta, mutta toisinaan myös isoista ja machoista rynnäkkökivääreistä.

Kuitenkin inttikliseet ynnä muut sotagenrekonventiot vältetään onnistuneesti. Esitys ei jäljittele sotimista, vaan se reflektoi uskollisesti yksilön kokemuksia vieraasta ja vaarallisesta ympäristöstä.

Inhimillisyys on näytelmän tähtäimessä - vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi Sam Mendesin Persianlahden sotaa käsittelevässä elokuvassa Jarhead.

Keinotekoisen videopeliestetiikan kautta esitetty alkupuolen taistelukohtaus kuvaa osuvasti nykysukupolven tapaa vieraantua sodan todellisuudesta. Vastaavanlaista kekseliäisyyttä jää kaipaamaan esityksen loppupuolelta, joka oli vaarassa löystyä epäenergiseen ja pitkitettyyn haahuiluun.

Erinomaisten hahmojen tunneskaalojen huippukohdat eivät päässeet täyteen mittaansa. Koukuttava musiikki ja harkitun liikkeen ilmaisuvoima asettaakin esiintyjien replikoinnin tehokkuudelle ja terävyydelle todellisen haasteen.

Voimakkaiden tunteiden tulisi olla räjähtäviä. Ydinpommeja suorastaan.

Aihe edellä

Puolitoistatuntinen pohdiskelma vyöryy yhtäjaksoisesti eteenpäin nivoen yhteen henkilöiden kokemuksia, jotka konkretisoituvat vieraissa pelitodellisuuksissa, unenkaltaisissa houreissa ja muistoissa. Juuri tämän kollektiivisen muistijäljen kehollinen hahmottaminen näyttäytyy itse esityksen parhaimpana ansiona.

Afganistanin ajankohta ei voisi olla otollisempi. Kireä maailmanpolitiikan tila vaatii juuri nyt kommentointia ja näkökulmia.

Yhteen näytelmään ei kuitenkaan voi kiteyttää koko maailmaa kaikkine sotineen ja rauhanturvaoperaatioineen. Polittiinen manifestointi jää rajauksen vuoksi vähäiseksi, eikä Afganistan täten tyhjennä massiivista aiheiden arsenaalia, vaan se toimii pikemminkin pintaraapaisuna uusille kannanotoille.

Afganistan onkin yllättävä ja virkistävä väliintulo suomalaisen taiteen kentällä, jonka sotakuvaukset ja -käsitykset ovat tähän asti usein uineet käsipohjaa Sven Tuuvan ja Tuntemattomien sotilaiden viitoittamilla soilla.

Tiedot

Afganistan

kantaesitys KoKoTeatterissa 15.9.2014.

Esityksiä 22.9. saakka

Ohjaus ja esitysdramaturgia: Tapio Kankaanpää

Käsikirjoitus: Paula Vesala

Koreografia: Tiina Santavuo

Rooleissa: Jarno Malinen, Ida Sofia Fleming, Taru Huokkola

Musiikki: Sigi Tolo (Jantso Jokelin, Sampo Laaksonen, Cheb Sippola)