Julkaistu: 12.06.2014

Katri Naukkarinen

Katri Naukkarinen: Green Scare, 2010-2012
Katri Naukkarisen valokuvat syntyvät kepein perustein.

Katri Naukkarisen (s. 1984) näyttely valokuvagalleria Hippolytessä nostattaa perustavaa laatua olevia kysymyksiä valokuvauksen luonteesta.

Läpi valokuvauksen historian on pohdittu valokuvan suhdetta todellisuuteen. On kehitelty hienoja ja enemmän tai vähemmän filosofisia teorioita tästä suhteesta, valokuvan merkityksestä, sen totuuden tai epätotuudenmukaisuudesta; sen tavasta kuvata tai olla kuvaamatta todellisuutta.

Viime vuosina - kohta jo vuosikymmeninä - yksi valokuvan totuudellisuutta kyseenalaistava juonne ollut korostetun tehty tai lavastettu valokuva. Näin on pyritty riisumaan valokuvalta sen asema yhden totuuden kertojana ja alleviivattu kuvaajan (ja katsojan) merkitystä valokuvan ”sanoman” ja sen tulkinnan aktiivisina muodostajina.

Ympäristön merkityksellistäminen

Katri Naukkarinen kysyykin, ”onko lavastamattomalla valokuvalla sijaa taiteessa?”.  Tämä kysymyksenasettelu on usein johtanut aika yksiviivaiseenkin vuoropuheluun näiden kahden koulukunnan edustajien kesken. Naukkarisen näyttely ja valokuvat onnistuvat  mielestäni kuitenkin aika raikkaalla tavalla koskettamaan tätä aihetta ja antamaan siihen oman kommenttinsa.

Näyttely on rakentunut hyvin erilaisista osasista, mutta kokonaisuudesta muodostuu silti selkeän ehyt tunnelma. Tähän vaikuttanee Hippolyten estradimainen tila, joka jälleen kerran luo lähes hartaan tunnelman näyttelylle. Tietystä näkökulmasta sitä voisi luonnehtia jopa pyhäköksi alttareineen. Naukkarinen on nimittäin sijoittanut suurimman valokuvavedoksen alle pienen pienen rakennelman.

Naukkarisen lähestyminen valokuvaamiseen tuntuu pohjaavan ajatukseen kuvan tietynlaisesta omasta ”ilmenemisestä”, jonka esteenä kuvaaja yrittää mahdollisimman vähän olla.

Naukkarisen kuvat ovatkin suurelta osin luonnosta ja ympäristöstä, vain muutamassa on ihminen mukana. Näyttelyn nimi So Many Constellations on Paul Celanin runosta, ja sen hengessä näyttelyn luonnehditaan olevan ”ihmetys ja huokaus merkitysten äärellä”.

Irti ideoista

Naukkarinen kertoo kepein perustein kuvaamisen metodin olleen vuosien opettelun ja harkinnan tulos: “Opin kuvaamaan vasta irtauduttuani kuvauspäivistä, strategioista ja ennen kaikkea – kuvaideoista: Ideoista koskien kuvia ja ideoista koskien itseäni näiden kuvien toteuttajana. Kuvaamisen, samoin kuin olemisen, on oltava mielekästä tässä ja nyt.”

Naukkarisen kuvissa korostuu tämä hetkellisyys, mutta katsoja kiinnittää huomiota myös selkeisiin kuvaajan valintoihin ja ratkaisuihin. Tuossa on käytetty salamaa korostamaan etualan kasvillisuutta, ja tuossa taas kuva rajattu juuri noin. Kuvaajan tietystä intentiosta ja vaikutuksesta ei pääse koskaan eroon, mutta se ei kai ole tarkoituskaan. Ymmärrän mielestäni hyvin Naukkarisen ajatuksenjuoksua.

On hyvä, että valokuvataide kulkee monia polkuja pitkin, jämähtämättä vain tiettyihin oikeisiin ja arvostettuihin muotoihin. Hedelmällisestä moninaisuudesta ja vuorovaikutuksesta syntynee loppujen lopuksi se kiinnostavin taide.

Tiedot

Katri Naukkarinen

So Many Constellations

30.5. – 27.6.2014

Valokuvagalleria Hippolyte

ti-pe 12-17, la-su 12-16

Yrjönkatu 8-10, sisäpiha

ilmainen sisäänpääsy

p. 09-612 33 44