Julkaistu: 08.05.2014

Dark Side of the Mime

Kuva: Teemu Nurmelin
Miimin rajat pannaan uusiksi Takomon vallankumouksellisessa esityksessä.

Olen tainnut innoissani kirjoittaa Skenetiin muutaman kerran: "Nyt kaikki on nähty!". Joudun tarkistamaan nöyrästi käsityksiäni. Vappuaattona koin Teatteri Takomossa hyvin tajuntaa laajentavan kokemuksen, jonkinlaisen perustilan järkkymisen.

Olen pitkään ollut absurdismin, pimeän puolen ja vinksahtaneen huumorin fanittaja, mutta nyt sain enemmän, kuin tilasin:  Akse Petterssonin suunnittelema ja ohjaama, sekä Marc Gassot'n esittämä teos on (panto-)miimiä aiheenaan porno ja väkivalta.

Takomon taiteellisena johtajana Pettersson on pannut hyrskyn myrskyn. Nyt tyylissä vilahtelee rohkeutta ja avantgardea tavalla, joka haastaa jännästi muita modernin teatterin tekijöitä. Takomossa nähtiin aiemmin keväällä Pauliina Hulkon ohjaama Raajarikko, joka sekin oli varsin kiinnostavaa ja uutta luovaa ilmaisua.  Tällä kertaa halutaan saada klassisen miimin luoja, Marcel Marceau pyörimään haudassaan ja se onnistuu aivan varmasti.

Kohti absurdiaa

Gassot on erittäin taitava näyttelijä, joka saa kiedottua yleisön hyppysiinsä ensi sekunneista alkaen. Teemu Nurmelinin suunnittelemissa valoissa ja Karl Sinkkosen moneen taipuvan musiikin säestyksellä Gassot ilmestyy ensin varjokuvana, kuin suoraan laskevasta auringosta. Klassinen meikki, valkoiset hansikkaat ja vinoon aseteltu baskeri viimeistelevät mielikuvan.  Hän vilkuttaa ujona yleisöön, poimii miimisiä kukkia ja yleisö huokailee ihastuksesta, kunnes leikin sävy muuttuu.

Yleisön kanssa julkeasti leikkien ja härnäten Gassot aloittaa sellaisen pyörityksen, jota en ole koskaan missään nähnyt! Hän tempaisee kuin huomaamatta yleisön mukaansa absurdiaan, paikkaan, tai tilaan jossa ei ole moraalia ja kaikki on mahdollista.

Tulkinnat heräävät eloon

Porno-osiossa Gassot tekee kaiken mahdollisen ja mahdottoman; mm. sukeltaa machohomon peräsuoleen… Mutta kaikki tämä tapahtuu elein ja näyttämöllä on edelleen vain yksi mies ilman rekvisiittaa. Kaikki tulkinta tapahtuu katsojien mielessä! Yleisö suorastaan kirkuu inhosta ja ihastuksesta omille mielikuvilleen.

Väkivaltaosioissa korostuu fantasian vapauttava voima. Kun Gassot ampuu, silpoo, moottorisahaa ja polttaa näkymättömiä vihollisia, niin tahtomattaan alkaa huutaa kannustavasti mukana. Surrealistista väkivaltaa korostaa Sinkkosen räiskintämusiikki. Kokemus on vapauttava, kunnes Gassot kääntää virnistäen näkymättömän moottorisahan yleisöön päin ja suhauttaa ensimmäisen rivin katsojilta päät irti. Petterssonin ohjaus osoittaa häijyn ovelasti, kuinka nopeasti väkivalta kääntyy itseään vastaan.

Luovuuden voimaa

Surrealistiset kuvat seuraavat villisti toisiaan. Välillä Gassot palauttaa kasvoilleen viattoman ja herkän ilmeen, sitten mennään taas… Esityksessä on uskomaton määrä taidokasta ja nopeaa klovneriaa, mustaa huumoria ja viittauksia lukuisiin elokuviin. Mieleen tulevat ainakin Rambo, King Kong, Moottorisahamurhaaja, Uhrilampaat  ja Paha poliisi. Saapa tv-sarja Nymfitkin oman ilkikurisen kommenttinsa!

Klovnin uudet kasvot

Kontaktin yleisöön ja niin sanotun ”osallistamisen” Pettersson ja Gassot vetävät aivan omalle tasolleen. Roisi huumorintaju ja ikärajasuositus ovat tällä kertaa tarpeen.

Loppuratkaisussa Gassot tavallaan murskaa ikonin, tavallaan tuo herkkään, miimiseen klovnin hahmoon uusia, synkkiä piirteitä. Yleisö saa kurkistuksen naamion taakse.

Dark Side of the Mime on loistava, vallankumouksellinen, lähes historiallinen esitys, jossa yhdistyy komeasti virtuoosimainen taito, karnevalistinen röyhkeys ja salaperäinen viisaus.

Tiedot

Dark Side of the Mime

Ensi-ilta Ohjaus ja dramaturgia: Akse Pettersson

Näyttelijä: Marc Gassot

Säveltäjä ja muusikko: Karl Sinkkonen

Valosuunnittelu: Teemu Nurmelin

Esitys on tehty yhteistyössä Circus Maximuksen kanssa

K-18

Esitykset Teatteri Takomossa