Beda Stjernschantz

Beda Stjernschantzin (1867-1910) näyttely jatkaa Amos Andersonin taidemuseon ansiokasta sarjaa vähemmälle huomiolle jääneistä suomalaisista naistaiteilijoista.

Traaginen taiteilijakohtalo

Stjernschantzin tuotanto jäi useasta syystä vähäiseksi. Köyhyys ja heikko terveys, sekä kuolema oman käden kautta vain 43-vuotiaana tekivät hänen elämästään traagisen taiteilijakohtalon. Stjernschantzin tuotantoa ei ole aiemmin paljoa tutkittu. Nyt näyttelyn yhteydessä ilmestyvä teos käsittelee Stjernschantzin tuotannon lisäksi myös hänen mielenkiintoista elämäänsä useamman tutkijan voimin.

Stjernschantzin tuotannossa on muutamia jo aiemmin esille nostettuja keskeisiä teoksia. Niistä näyttelyssä esillä ovat Ateneumin kokoelmista Kaikkialla ääni kaikuu… vuodelta 1895 sekä K.H. Renlundin museosta lainassa oleva Pastoraali vuodelta 1897. Molemmat teokset ovat Stjernschantzin symbolistiselta kaudelta. Salme Sarajas-Korte nosti 1966 ilmestyneessä tutkimuksessaan Suomen varhaissymbolismi ja sen lähteet Stjernschantzin yhdeksi keskeisimmistä kyseisen taidesuuntauksen edustajista Suomessa.

Esikuvia ja kollegoja

Yksi Stjernschantzin tärkeimmistä esikuvista oli symbolismin suuri nimi Puvis de Chavannes, joka oli myös mm. Ellen Thesleffin ihailun kohteena. Tärkeä taiteilijakollega Stjernschantzille oli myös Magnus Enckell. Heitä kiusoiteltiinkin läheisistä suhteista suomalaiskollegoiden keskuudessa Italiassa, jossa he molemmat työskentelivät 1890-luvun loppupuolella. Stjernschantzille suhde oli kuitenkin tärkeä ja läheinen ystävyyssuhde, ja hän oli harmissaan puheista, kuten myös Enckell.

Vahva ja herkkä

Amoksen näyttely esittelee vahvan taiteilijan, jonka useat teokset ovat aikansa loistavia edustajia. Näyttelyssä esille nousevat jo mainittujen lisäksi monet herkät teokset, kuten Aforismi (1895), Irma (1995-96) sekä Madonna (1898). Näissä ja useissa muotokuvissa sekä piirustuksissa näkyy taitava ja herkkä taiteilija.

Esillä on runsaasti myös luonnosmaisia pienikokoisia maisematutkielmia. Taiteellinen ilmaisu ei toki kaikissa esillä olevissa teoksissa ole aivan parhainta tasoa, esillä kun lienee suurin osa Stjernschantzin teoksista.

Naistaiteilijan, varsinkaan köyhistä oloista tulevan, elämä ei ollut todellakaan helppoa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Euroopassa. Stjernschantzin kohtalo on yksi esimerkki tästä. Toisenlaisessa maailmassa tarina olisi voinut kenties päättyä myös toisin.