Julkaistu: 24.04.2014

Seksiä klo 16.25

Kuva: Tanja Ahola
Seksiä klo 16.25 toistaa seksikliseitä.

Köysipenis ja tuuppaava mies

Mies liikkuu tilassa röyhkein askelin, kuin peto. Pastellisiin, vaaleisiin ruskean sävyihin puettu nainen odottaa, on avoin. Mies tuuppaa voihkaisevan naisen lattiaan ja jatkaa matkaansa. Perässään mies vetää irstasta, monimetristä köyttä. Köysipenistä.

Ona Kamu Kollektiivin Seksiä klo 16.25 on hämmentävä esitys. Se ei ole hämmentävä siksi, että se käsittelee seksiä. Se hämmentää siksi, ettei siitä ihan tiedä, kuinka tosissaan tekijät ovat ja mikä esityksessä on ajatuksena. Kansallisteatterin Omapohjassa tapahtuu nyt jotain, mutta mitä?

Upea, värisevä ääni

Ona Kamulle ominaiseen tapaan tanssilliset ja musiikilliset jaksot seuraavat esityksessä toisiaan. Tämä ei ole mitään puheteatteria, vaan joukko toisensa kohtaavia tilannekuvia. Esityksen äänimaailma onkin upea. Ona Kamun musiikki on ehdottomasti esityksen parasta antia.

Naksahdukset, taputukset, bassosykkeet tulevat eri puolilta tilaa, vai tulevatko ne minusta? Taajuudet ovat sellaiset, että ääni ottaa vallan, se värisee kehossa ja poukkoilee lattiasta.

Vaivaantumista ja herkkiä hetkiä

Ona Kamu, Tarja Heinula ja Tero Jartti esittävät kohtauksia ihmisen seksuaalisuudesta. Seitsemäänkymmeneen minuuttiin mahtuu muutama oivaltava hetki, mutta paljon myös sellaista, joka on nähty ja tullaan näkemään aika monta kertaa jatkossakin. Keskustellaan esimerkiksi orgasmin teeskentelystä. No jopas jotakin. Katsojana minä en ainakaan osannut asennoitua siihen, ollaanko tässä herkän avoimia vai kritisoidaanko juuri näitä samoja keskusteluja, draamasarjojen peruskauraa.

Tero Jartin esittäessä keskustelua tyttären ja isän välillä naisten vaihdevuosista aloin jo toivoa, että esitys loppuisi pian. Ei tuntunut oikein miltään, edes vaivaantuneelta.

Jaksoissa on myös hetkensä. Tero Jartin esittämä mies kaataa naisia ja kantaa nämä lopulta läjään kuin rikotut nuket tai saaliit. Sitten hän kompastuu omaan köysipenikseensä. Naurattaa.

On myös herkkyyttä kohtauksessa, jossa Ona Kamu istuu keskellä näyttämöä, toinen jalka kohti kattoa. Hän vetää sormensa takareidestä pohkeen kautta nilkkaan herkällä otteella. Kamu katsoo meitä, ja katseessa on surua. Kuva toistuu ja toistuu. Tämä tuntuu jopa intiimimmältä kuin esityksen masturbaatiokohtaukset. Katse seuraa sormea, se katsoo haarovälistä jalkaa pitkin nilkkaan asti, uudestaan ja uudestaan. Pysähdyin ajattelemaan katsomista ja sitä, mikä on eroottista, mikä herkkää ja yksityistä.

Mitä esitys viestii?

Seksistä puhutaan ajassamme paljon. Siksi odotukseni esitystä kohtaan olivat kovat: nyt haastetaan vanhoja puhetapoja, nyt kritisoidaan, nyt koetaan jotain herkkää! Ehkä kritisointi olikin esityksessä tarkoituksena, mutta minulle se ei välittynyt, ainakaan tajuntaa ravistelevana tai tavoiltaan uutena. Näin kauniita näyttämökuvia, mutten mitään, mitä en olisi jo nähnyt.

Tiedot

Seksiä klo 16.25

MUSIIKIN SÄVELLYS, SANOITUS, ESITYS JA TUOTANTO Ona Kamu
ROOLEISSA Tarja Heinula, Tero Jartti, Ona Kamu
KÄSIKIRJOITUS Tarja Heinula, Tero Jartti, Ona Kamu
LAVASTUS JA PUVUSTUS Markus Tsokkinen
VALOSUUNNITTELU Jani‐Matti Salo
ÄÄNISUUNNITTELU Joonas Pehrsson
TUOTTAJAT Emilia Liesmäki, Ulrika Vilke
Kantaesitys Kansallisteatterin Omapohjassa 23.4.2014