Julkaistu: 13.03.2014

Zoo

Kuva: Elina Brotherus
Uuden tanssin keskus Zodiakissa katsotaan ihmistä kuin eläintä.

Dramaturgi-ohjaaja Katariina Numminen tuo Kaapelitehtaan Pannuhalliin kuvitteellisia paloja vierailusta Korkeasaareen. Hän on seurannut eläintarhassa käyneitä ihmisiä ja salaa nauhoittanut heidän puheitaan. Zoo-esityksessä näyttelijät toistavat noita keskusteluita.

Niinpä kuulemme ’kato kato’ kyllästymiseen asti, näemme, kun ihmiset nauravat punapersepaviaaneille (anteeksi vaippapaviaaneille) ja olemme mukana, kun alkaa sataa.

Näyttämöllä ihmiset kuvitteellisesti katsovat eläimiä, mutta me katsomossa istuvat katsomme esiintyjiä ihan oikeasti. Istumme riveissä ja tuijotamme. Olemme sopineet näin, esiintyjät näyttämöllä, me katsojat tuoleillamme.

Roolit vaihtuvat

Roolit kääntyvät toisin päin, kun näyttelijät pysähtyvät tuijottamaan jotakuta katsojaa. Minä sain kunnian olla metsätomaattisammakko, ja kieltämättä kuuden näyttelijän intensiivinen tuijotus ja suora kommentointi hämmensi ja nauratti.

Ihminen tunnistaa olevansa katsottuna, ja pyrkii käyttäytymään sen mukaisesti. Mutta tietääkö eläin olevansa katseen alaisena?

Zoo on esitys, joka täytyy katsoa loppuun, jotta tekijöiden monitasoiset viestit avautuvat. Yksittäiset kohtaukset vievät ajasta ja paikasta toiseen ja muodostavat kokonaisuuden vasta vähitellen.

Esityksen kuluessa katsojan ajatus välillä harhautuu ja Korkeasaari-puhe kuuluu sumeasti omien ajatusten läpi. Näyttelijöiden lyhyet keskustelut menevät samalla lailla ohi, kuin kadulla tai vaikka bussissa kuullut ventovieraiden keskustelut.

Ei päätä eikä häntää

Sana sieltä, toinen täältä. Lisäksi asiayhteydestään irrotettuina moni kommentti kuulostaa suorastaan tyhmältä. Tuollaisiako me tosiaankin puhumme ystävien ja perheen kanssa? Monissa keskustelunpätkissä ei tunnu olevan päätä eikä häntää.

Panelistipöydän ääressä näyttelijät toistavat kommenttejaan eläimistä loputtoman tuntuisen ajan.  Kun ryhmä lopulta siirtää pöydät ja tuolit pois näyttämöltä, ’tääl on karhu’ -kommentointi jatkuu kävellen. Kävellessä jopa Korkeasaaren-kävijöiden keskusteluun alkaa ujuttautua päivän tiskit ja lasten harrastukset.

Näyttämö kopisee kävelyistä, kiinnostava äänimatto syntyy tarkoituksellisista epärytmeistä muiden kävelijöiden kanssa. Tuulipukusuihkina siivittää menoa. Kun tuulipuvut riisutaan, alta paljastuu eläimen kaltaisia yksilöitä. Primitiiviliikkeet vievät pian toisen samanmoisen läheisyyteen. Saman lajin edustajaa kaipaavat kaikki lähelleen. 

Ihminen on opetettu hallittuun ja hillittyyn käytökseen, jonka äärikuvana nähdään koreografi Anna Maria Häkkisen historiallisia tansseja. Vaikka korskeat peruukit ja puuterin pöllähdykset ovat vain mielikuvaa, ne piirretään tarkasti ja elävästi.

Ilman peruukkejakin Paula Koivusen neonvärejä toistava puvustus loistaa Minna Tiikkaisen valoissa.

Tiedot

Katariina Numminen & co:

Zoo

Zodiak

Dramaturgia, ohjaus Katariina Numminen

Valosuunnittelu Minna Tikkainen

Koreografi Anna Maria Häkkinen

Esiintyjät Anna Maria Häkkinen, Kati Korosuo, Lotta Suomi, Tuomas Tulikorpi, Tuire Tuomisto, Sami Vehmersuo

Lavastus ja puvustus Paula Koivunen

Äänisuunnittelu Jouni Tauriainen

Esitykset:

Pe 7.3. 19:00 Ensi-ilta
Su 9.3. 15:00
Ti 11.3. 19:00
Ke 12.3. 19:00
Pe 14.3. 19:00
La 15.3. 19:00
Su 16.3. 15:00
Ti 18.3. 19:00
Ke 19.3. 19:00