Julkaistu: 26.03.2014

Kodinvaltaaja

Kuva: Minna-Karoliina Heino
Kodinvaltaaja puhuu perhesuhteista.

KokoTeatterin ohjelmistossa on poliittista eurooppalaista nykydraamaa. Tai samaan aikaan ei ole. Näytelmä nojaa päivittämättömästi antiikin draamakaavaan eikä olekaan poliittinen. Vaikka Kodinvaltaaja puhuu ensin rahasta, kohta on selvää, että se puhuu kuitenkin lähinnä perhesuhteista. 

Mary (Anna Veijalainen) on jäänyt laman ja pankkiromahdusten myötä kodittomaksi, kahden lapsen yksinhuoltajaksi. Viimeisenä epätoivoisena yrityksenä olla menettämättä lapsiaan Mary päättää vallata yhden huoneen manhattanilaisesta kivitalosta, rouva Pattenin (Maija-Liisa Peuhu) grandiöösistä huoneistosta. Hal (Timo Närhinsalo), Pattenin aviomies, jonka pitäisi olla kuollut, kompuroi alas portaita kesken luokkariidan.

Kodinvaltaaja on tiivis, aristoteelinen näytelmä, jossa toteutuu klassinen ihanne ajan, paikan ja toiminnan yhtenäisyydestä. Kyse on yhden aamuyön tapahtumista, joiden aikana käsitellään kahta konfliktia tai tragediaa: toisaalta Maryn kodittomuutta, vähäosaisuudesta nousevaa hätää ja uhmaa, toisaalta rouva ja herra Pattenin tulehtunutta parisuhdesadismia. Siten rinnakkain asettuu kaksi suuntaa, luokkaristiriita ja kotidraama. Kummasta KokoTeatterin Kodinvaltaajassa on kyse? 

Pakkolunastetut kodit

Morna Reaganin näytelmä Kodinvaltaaja sai kantaesityksensä Dublinissa vuonna 2012. Silloin Yhdysvalloissa alkanut pankkikriisi oli jatkunut jo neljän vuoden ajan. Pakkolunastetut kodit olivat arkea Yhdysvalloissa ja jo globaalisti.

Peritty omistuksiin sidottu vauraus, sellainen kuin näytelmän manhattanilaisella rouva Pattenilla, oli yhä olemassa arvohuonekaluina, koruina ja kiviseininä. Se keinottelulla luotu shekki- ja sijoitusraha, jota Hal Patten edustaa, oli aiheuttanut pankkikriisin. Mary on menettänyt kotinsa, koska Hal Patten on välinpitämätön yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, varallisuuden jakautumisesta - tai ylipäänsä toisista ihmisistä.

Kodinvaltaaja asettaa moraalisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, joihin näytelmä alussa näyttää lähtevän vastaamaan, mutta viimeistään toisella puoliajalla pureudutaan pääosin lähisuhteisiin ja unohdetaan yhteiskunnalliset kysymykset. Moraalisuus nuhjaantuu. 

KokoTeatterin näyttämöllepano seuraa näytelmää eikä ohjaus, näyttelijäntyö tai näytelmän visuaalisuus tarjoa katsojalle erityistä näkökulmaa. Näyttelijäntyön tyylilaji on pääasiallisesti realistinen. Näytelmän lyhyt väkivaltakohtaus on ratkaistu vitsillä.

Poliittisuus jää ihmissuhdekäänteiden jalkoihin

Käsiohjelmassa ohjaaja Maria Oiva kysyy, saammeko me täällä ansiomme mukaan. Mary on omistanut elämänsä työnteolle ja perheelleen, eikä hänelle silti jää mitään. Pankkilainan arvo on enemmän kuin hänen asuntonsa arvo, eikä ulosotosta jää juuri enempää kuin lasten makuupussit ja rullattu makuualusta.

Näytelmässä on poliittisen teatterin mahdollisuus. Jollain tavalla näytelmä kyllä on poliittinen, siinä nostetaan kysymys oikeudenmukaisuudesta, pankkikriisin syyllisistä, luokkajaosta, mahdollisuuksien tasa-arvosta. Poliittisuus suttaantuu kuitenkin Halin ja Edithin lukuisien näennäisihmissuhdekäänteiden alle.

Näytelmän jälkeen olen harmissani tai hieman vaivaantunut. Jollain tavalla näyttämö, sali sekä salin ja katsomon etäisyys ovat olleet niin suuria, että suhdedraaman voima ei ole kantanut tuolilleni saakka. Esitys on jotenkin jäänyt moniksi puheenvuoroiksi, joita on pidetty näyttämöllä lavasteiden ympäröiminä. 

Tiedot

Morna Regan:

Kodinvaltaaja

Suomenkielinen kantaesitys KokoTeatterissa 7.3.2014 klo 19.

Ohjaus Maria Oiva

Rooleissa Maija-Liisa Peuhu, Timo Närhinsalo ja Anna Veijalainen