Julkaistu: 06.03.2014

Europaeus

Kuva: Tuomo Manninen
Juha Hurmeen hurmaava teos avaa myyttisiä reittejä suomen kieleen.

Näin se elämä etenee: nerokas teatterimies, oman tiensä kulkija, kirjailija, kolumnisti ja radioääni Juha Hurme on löytänyt tiensä Kansallisteatteriin!  Käsikirjoittamassaan ja ohjaamassaan teoksessa Hurme kertoo persoonallisen tarinan David Emmanuel Daniel Europaeuksesta, innokkaasta kielitieteilijästä  ja tutkimusmatkaajasta, joka jäi aikalaistensa varjoon. Elias Lönnrotille on patsaat ja kaikki, mutta Europaeukselle ei löydy Helsingistä muistomerkkejä.

Jotakin tyylilajista kertonee se, että käsiohjelmassa Hurme mainitsee muun muassa Matti Kuusen, Lewis Carollin, Aleksis Kiven ja Eino Leinon auttaneen käsikirjoituksen teossa.

Leikkiä kalevalaisittain

Kansallisteatterin Willensaunassa näyttämökuva avautuu Hurmeelle tyypillisesti karuna: lankkulattialla kököttää muutamia puupölkkyjä. Muinaisuudesta kertovat pystyyn kyhätyt kotapuut ja nuotiokivet. Paljas takaseinä ja askeettiset valot vievät tunnelman ainakin kauas teknoteatterista.

Kotaluurangossa istuskelee kaksi naista: Petra Poutanen-Hurme ja Hanna Rajakangas. Yhdessä he vastaavat tarinan kuljetuksesta laulun keinoin. Ja millaisen laulun! Taitavista naisista lähtee surumielisiä kehtolauluja, kurkkulaulua, hurjaa polyfoniaa ja kimakoita huutoja. Antiikin kuoro on totisesti saanut haastajan.

Taaempana istuu jämäkästi penkeillään äijäkuoro (Antti Pääkkönen, Esa-Matti Long ja Taisto Reimaluoto). He tulkitsevat milloin painiasuissa, milloin frakeissa ajankuvaa ja äijämeininkiä: oli kyllä suomalaisuuden herätystä, mutta myös runsaasti vastustusta. Ja oli etenkin se kauhia pilaaja ja törkymies, Aleksis Kivi!

Mutta sitten silmiemme edessä on aivan vastustamaton ja ihana Timo Tuominen. Hän hakee aikansa kontaktia yleisöön silmiään räpytellen, hymyillen ja änkyttäen. Olen myyty.

Teatterin hurmaa

Ja näin se speelaus - eli peli tai leikki alkaa. Hurme yhdistelee villisti historiaa, aikahyppyjä, vanhoja sanoja, nykysanoja, eri henkilöitä, paikkoja ja oikeastaan kaikkea. Esityksen riemu ja sudenkuopat piilevät nimenomaan laajassa materiaalissa. Jos haluaa nauttia esityksestä, täytyy hallita pohjatiedot monenlaisesta sivistyksestä. Onneksi Hurme ei saarnaa, vaan leikittelee.

Esitys on parhaimmillaan kaunis yhteinen leikki sivistyksen ja oman kielemme puolesta. Leikki näkyy myös näyttelijöiden liikekielessä, josta ei puutu hassunhauskoja kuperkeikkoja ja kommervenkkejä.

Ensimmäisessä osassa seurataan Europaeuksen käsittämätöntä tappelua henkisten herättäjien ja apurahan myöntäjien kanssa. Varsin hauska ja jopa eroottinen on runonlaulannan keruu, jossa Tuominen aivan lähikontaktissa saa uutta soundia inkeriläisiltä daameilta.

Kauhistukseksi sen sijaan muodostuu yksinäisen kansatieteilijän paras kaveri, repusta löytyvä nuoren naisen pääkallo. Surullisessa tarinassa kallo saa jännittävästi hyvin monia merkityksiä.

Väliajalle mennään kuitenkin hyvällä mielin ja veikeän kupletin saattelemina. Rempseä duo sekä kehottaa että varoittaa kahvin ynnä viinan juomisen vaaroista.

Tuonen teillä ja kielimetsässä

Esityksen toinen puolisko on mietiskelevämpi ja sisäistyneempi, vaikka alkaakin vähän ulkokohtaisella sporttisuuden ylistyshumpalla. Päähenkilömme kohtaa edesmenneitä, kuten äitinsä sekä Aleksis Kiven, jota tulkitsee omaleimaisesti Taisto Reimaluoto.

Antti Pääkkönen tekee huikean roolin patalakkisena joogaguruna, huiluunsa puhallellen. Pääkkönen pudottelee rauhallisesti Lönnrotin ja Europaeuksen keksimiä uudissanoja. Silloin katsomossa iho nousee kananlihalle ja silmä kostuu. Toden totta! Jonkun on täytynyt keksiä kaikki nämä sanat, joita käytämme jopa ikävystyneeseen marmattamiseen, kuten sanan tasa-arvo.

Hurme osoittaa näyttelijöineen hyvin kauniisti, kuinka rikas ja uljas kieliperintömme on.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

Europaeus kuoli unohdettuna nälkään Pietarissa. Jylhässä loppukuvassa nähdään ja kuullaan Eino Leinon Hiihtäjän hyräily sellaisena sovituksena, jota en ole koskaan kuullut. Uhon tilalla on niin raju melankolia, yksinäisyys ja kutsumuksen palo, että sen rinnalla moni lonelyrider kalpenee.

Europaeus on loistava esitys, joka herättää varmasti kiinnostusta esikuvaansa kohtaan. Se on tärkeä meriitti sekä Timo Tuomiselle, joka paljastaa itsestään herkän, empaattisen ja hienon näyttelijän, että Juha Hurmeelle, jonka tinkimätön teatteritie on johtanut kotiin, suomalaisuuden syliin.

Tiedot

Juha Hurme:

Europaeus

Ensi-ilta Kansallisteatterissa 28.2.2014

Rooleissa:  Antti Pääkkönen, Esa-Matti Long, Timo Tuominen, Taisto Reimaluoto
Musiikki:  Duo Hurme: Petra Poutanen-Hurme ja Hanna Rajakangas
Ohjaus ja lavastus: Juha Hurme
Puvut:  Anne Kotola
Valot: Juha Hurme ja Hannu Lahtela
Äänisuunnittelu:  Juha Hurme, Petra Poutanen-Hurme ja Hanna Rajakangas
Koreografia:  Saara Hurme