Julkaistu: 27.02.2014

Järki ja tunteet

Kuva: Charlotte Estman-Wennström
Jane Austenin rakastettu epookkidraama nähdään kiinnostavana sovituksena Kaupunginteatterissa.

Kirjailija Jane Austen teki tarkkanäköisiä havaintoja brittiläisestä yläluokasta 1800-luvun alun Englannissa. Rakastetut romaanit ovat kuluneet usean sukupolven käsissä ja muuntuneet myös suosituiksi tv-sarjoiksi ja menestyselokuviksi. Yhdysvaltalainen Jon Jory on dramatisoinut  Austenin romaanin Järki ja tunteet näyttämölle. Suomennoksesta vastaa Aino Piirola ja pikantista ohjauksesta Kaupunginteatterin pienelle näyttämölle Laura Jäntti.

Mutta onnistuuko 1800-luvun säätyläisdraama puhuttelemaan näyttämöllä nykykatsojaa? Esityksen ymmärtämiseksi tarvitaan historiallinen hyppy. Englannissa ylemmän luokan naisille oli ehdottoman tärkeää päästä hyviin naimisiin eli saada rikas puoliso. Muuten saattoi kohdata kuolemaakin kauheampi kohtalo, putoaminen keskiluokkaan ja köyhyyteen. Juuri naimisiinmenosta hössöttämiselle ja puolisokandidaattien varallisuuksien pohtimisille Austen romaaneissaan rivien väleistä nauraa.

Naittamishuolia

Heidi Herala esittää lempeästi rouva Dashwoodia, jolla on huoli tyttäriensä naittamisesta ja tulevaisuuden turvaamisesta. Isosisko Elinorista (Kreeta Salminen) ei ole huolta, sillä hän on järkevä. Mutta tuittupäinen pikkusisko Marianne (Sara Melleri) haluaa kuunnella ehdottomasti ja vain sydämensä ääntä kumppania valitessaan. Siinäpä pulma.

Stressiruuvia kiristävät jo Jussi Puhakan ja Ursula Salon esittämät ahneet sukulaiset, jotka haluavat irti tyttärien elatuspakosta.

Apuvoimiakin sulhasten etsintään löytyy, kuten räväkkä ja hauska rouva Jennings (Leena Uotila). Niin alkaa hösellys kuin vaatekaupassa: ottaisiko tämän vai tämän? Kiirehän kaupanteossa onkin, etteivät parhaat mene sivu suun. Häistä unelmoidaan jo parin minuutin tuttavuuden perusteella.

Kandidaattien jonossa nähdään muun muassa Pika Piispan esittämä Edward, keskituloinen, ujo, mutta luotettava ja Ville Tiihosen mainiosti tulkitsema eversti Brandon, joka on kokenut, rikas, mutta jäykkä. Arvoituksellinen ja valloittava Willoughby, Pekka Strang pistää etenkin Mariannen pään pyörälle. Kilpailijoina näyttäytyvät Sanna-June Hyde ja Kari Hevossaari. Ensimmäinen mainiosti seksikkäänä hempukkana ja toinen notkeana donjuanina. Mutta miehillä, toisin kuin neitokaisilla, on jo elettyä elämää takanaan, salaisuuksiakin.

Luurankoja kaapissa

Jäntin ohjauksessa ja Sari Salmelan minimalistisessa lavastuksessa sanonta luurangoista kaapissa konkretisoituu. Keskeisenä elementtinä on nimittäin kaappi, jonka läpi voi kävellä ja jonne etenkin Melleri piiloutuu. Sisarten oma juttu on varjokuvaleikki, jossa pientä paperiluurankoa kiikutetaan kepin nokassa. Seinille heijastuu välillä myös pelottavan suuria luurankoja. Kuva toimii aika hyvin: joskus fantasiat, kuvitelmat, odotukset ja elämän faktat törmäävät toisiinsa liian kovaa. Silloin sydän väkisinkin särkyy.

Synkät salaisuudet ovat lopultakin vain elämän vastoinkäymisiä, mutta romanttisessa tyylilajissa niille annetaan paljon tilaa ja aikaa. Pituutta sen oikean etsinnälle kertyy vajaa kolme tuntia. Välillä esitys junnaa turhaan paikallaan. Toki on toimintaa ja katsottavaa: tanssiaisia, kauniita epookkipukuja, romanttista sydämen sykettä ja tietenkin autereinen loppuratkaisu. Kysymyksiä esitys kuitenkin herättää.

Tyylilajin ongelmia

Mainioita roolitöitä etenkin miesten puolella on paljon. Katseet kääntyvät kuitenkin sisarpariin. Salminen ja Melleri pelaavat hienosti ja kauniisti yhteen. Mutta miksi persoonallinen ja taitava Melleri on pistetty huutamaan ääni sortuen ja näyttämään toiminnassaan hysteeriseltä? Vaikka hän edustaakin tunnetta, niin täytyykö ehdottomuus tehdä naurunalaiseksi?

Tyylilaji herättää myös kysymyksiä. Austenin valtti on nimenomaan tunteen ja toiminnan ristiriidassa. Sydän voi olla pakahtumaisillaan, mutta silti viileä ulkokuori ja etiketti tulee säilyttää. Nyt nähtävillä on jonkinlainen välimuoto; liian rohkeaa ollakseen tyylille uskollista ja liian laimeaa ollakseen rohkeasti modernia. Välillä näyttelijät ikään kuin empivät, kun eivät tiedä mitä tehdä. Tietenkin on haastavaa näytellä lavalla mikroelein. Sekin onnistuu etenkin Salmiselta. Näyttelijöitä olisi voinut kannustaa rohkeampaan suuntaan.

Jane Austenin sanoma on kuitenkin läsnä. Onni tulee, kun on tullakseen, mutta se vaatii sopeutumista, kyyneleitä ja lämmintä naurua. Loppukuva on vihdoin kepeä ja rento, kun vanhempi polvi katsoo hihitellen nuorten lemmenkisailuja. Vahvaksi teemaksi nousee myös sisarten välinen rakkaus. Salminen ja Melleri osoittavat hienosti sen, kuinka tärkeä, jopa elinikäinen vahvuus sisaruus on.

Tiedot

Jon Jory - Jane Austen 

Järki ja tunteet

Suomennos: Aino Piirola Ohjaus Laura: Jäntti
Rooleissa: Sara Melleri, Kreeta Salminen, Pekka Strang, Heidi Herala, Kari Hevossaari, Sanna-June Hyde, Jouko Klemettilä, Mika Piispa, Jussi Puhakka, Ursula Salo, Aino Seppo, Ville Tiihonen, Leena Uotila
Lavastus ja puvut: Sari Salmela
Valosuunnittelu: Mika Ijäs
Äänisuunnittelu: Antero Mansikka
Naamiointi ja kampaukset: Henri Karjalainen, Tuula Kuittinen, Taina Tervo

Suomenkielinen kantaesitys 20.2.2014 Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä