Julkaistu: 21.11.2013

Blaue Frau do Paul Auster

Feministinen teatteriryhmä alkaa työskennellä sovinistisen teatteriohjaajan kanssa.

Mitä tapahtuu kun feministinen teatteriryhmä alkaa työskennellä sovinistisen miesohjaajan kanssa?

Feministinen teatteriryhmä, Joanna Wingrenin ja Sonja Ahlforsin muodostama Blaue Frau on sukupuolisensitiivisillä esityksillään onnistunut jo vuosien ajan horjuttamaan teatterin tavanomaisia käytäntöjä. Eri tavoin naisen kokemusmaailmaa ovat avanneet muun muassa esitykset, joissa on tarkkailtu naisten välistä intiimiä suhdetta ja rintasyöpää sairastavien kokemuksia.

Nyt ryhmä on tarttunut aiheeseen, joka on mitä oivallisin. Blaue frau do Paul Auster on kertomus siitä, miten naisten asemaa teatterikentällä rohkeasti kritisoinut naiskaksikko päättää ryhtyä yhteistyöhön sovinistisen teatteriohjaajan kanssa.

Yritys lähteä yhteistyöhön vaikuttaa uhkarohkealta, mutta myös jalolta teolta. Naiset ovat julkisesti arvostelleet Erik Söderblomia siitä, että hän ylläpitää teatterikentän epätasa-arvoa, mutta nyt olisi kai aika haudata menneet.

Toisin käy.

Viittauspisteenä Lasikaupunki

Vaikka esityksessä ei Paul Austerin Lasikaupunkia esitetäkään, toimii se eräänlaisena viittauspisteenä ja kehikkona. Identiteettejä purkava ja niillä leikkivä teos sopiikin hyvin todellisuutta ja fiktiota sekoittavaan esitykseen. Ja esityksen lopussa kirjailijahahmo Auster astuukin omalla tavallaan esiin.

Pitkä ja polveileva esitys kertoo siitä, miten Wingren, Ahlfors sekä heidän produktioon mukaansa pyytämä näyttelijä Iida Kuningas yrittävät saada yhteistyökuviota ohjaaja Erik Söderblomin kanssa toimimaan. Söderblom  luennoi naisille siitä, mistä Austerin romaani kertoo. Söderblomin mielestä se kertoo ennen muuta isän ja pojan suhteesta.

Söderblomia on mahdotonta saada kiinni, hän juoksuttaa naisia ja peruu tapaamisia. Yhteistyön takkuillessa Blaue Fraun naiset alkavat käydä läpi omia elämäntarinoitaan. Yksihuoltajaäiti-näyttelijän sananvalta produktioissa, joissa hän näyttelee, on häviävän pieni. Miten saada harjoitukset ajoitettua niin, että jää lapselle aikaa? Naisten elämä on täynnä arjen ongelmia, jotka eivät näytä koskettavan taidevallan kabineteissa pyörivän Söderblomin elämää.

Monenlaisia kuvioita on kehitteillä, muun muassa dramaturgi Barbro Smedsin kanssa. Vähitellen kuvaan tulee mukaan uusi ohjaaja, koska Söderblom on lian kiireinen. Hän on Tatu Hämäläinen, Erik Söderblomin lempioppilas.

Vuosien turhauttavaksi odotteluksi venyvä produktiohanke alkaa saada yhä absurdimpia käänteitä ja päätyy lopulta dekkarimaiseksi mysteeriksi.

Rohkea ja vapauttava esitys

Esityksen ongelma on dramaturgia. Jotta esitys toimisi, pitäisi tasoja syventää, rakenteellisen vallan kritiikkiä terävöittää ja ylipäätään osata leikata, karsia, kiteyttää, rinnastaa, liikuttaa tasoja päällekkäin, huomata missä kohtaa henkilökohtainen on yleistä ja toisin päin.

Nyt Blaue Frau on melko hukassa materiaalinsa kanssa ja kadottaa monia hyviä pointteja samalla kun korostaa epäolennaisia ja jopa vähän arveluttavia näkökulmia. Esimerkiksi Söderblomin ulkonäön kuvailu ja hänen isäsuhteensa tuominen esitykseen vähän ironisoiden, tuntuu kiusalliselta.

Sen sijaan kohdat, joissa naiset kertovat avoimesti osakseen saamastaan ylenkatseesta, ovat koskettavia, tosia ja hienosti esitettyjä. Niissä myös näkyy näyttelijöiden voima ja taito. Samoin hyviä ovat naisten tekemät kaaviot teatterimaailman valtasysteemistä, jossa kasvatetaan aina uusia ja uusia broilereita sen sijaan, että valtarakenteita oikeasti yritettäisiin murtaa.

Toinen ongelma on esiintyminen. Vaikka Blaue Fraun näyttelijät ovat tottuneet liikkumaan tanssin, performanssin ja teatterin rajalla, jokin esiintymisessä ei nyt ole ihan niin kiinnostavaa ja osuvaa kuin heidän aiemmissa esityksissään.

Terävä, kymmenen kertaa lyhyempi, iskevä esitys teatterimaailman valtasuhteista, joissa yhteiskunnan valtasuhteet heijastuvat, olisi ollut paljon tehokkaampi ja stimuloinut yleisön ajattelua paljon enemmän kuin ylipitkä luento.

Usein esitykset vaativat oikean yleisön. Toisessa ympäristössä esitys voisikin toimia loistavasti. Blaue Frau do Paul Auster sopisi esimerkiksi  teatteripäivien ohjelmistoon, jolloin yleisö koostuisi alan ammattilaisista.

Rohkea ja vapauttava esitys on ideana loistava ja siinä on koukuttavat hetkensä, mutta toteutus jättää sen valitettavasti puolitiehen.

Tiedot

Blaue Frau do Paul Auster

Ensi-ilta 20.11.2013

Diana-näyttämö, (Erottajankatu 7)

Esityskieli ruotsi, osin suomi, englanninkielinen tekstitys

Käsikirjoitus: työryhmä

Ohjaaja: Tatu Hämäläinen

Näyttämöllä: Sonja Ahlfors, Iida Kuningas ja Joanna Wingren

Valosuunnittelu Meri Ekola

Pop Up Art House -festivaali 20.11.–19.12.2013

www.blauefrau.com