Julkaistu: 16.10.2013

Pessinisti

Kuva: Timo Seppälä
Sympaattinen hyvän mielen esitys suomalaisesta mielenlaadusta.

”Helsingin turvallisin teatteri”, Teatteri Kultsa Katri Valan puiston väestösuojassa kunnostautuu jälleen varsin mainiolla esityksellä. Ohjaaja Marko Jalonen täydentää devising-trilogiaansa kolmannella osalla nimeltä Pessinisti. Devising on ryhmälähtöinen työtapa, jossa ei käytetä valmista näytelmää, vaan ryhmä laatii teoksen itse jonkin tietyn teeman ympärille. Haastava, mutta toimiva työtapa. Tällä kertaa tarkastelun kohteena on suomalainen pessimismi, laajemmin omalaatuinen mielenlaatumme.

Suikkasten matkassa

Esitys koostuu pienistä kohtauksista, episodeista, joita taustatarina yhdistää. Siinä seurataan Suikkasen perheen elämää. Äitiä ja isää esittävät Niina Heinonen ja Mikko Ravantti, poikaa Jari Mattila ja mummoa Pirjo Saariokari. Arki muuttuu, kun perheeseen tulee söpö jenkkiläinen vaihto-oppilas, Denise, jota esittää Josefina Rautiainen.

Kulttuurien yhteentörmäykset ja hassut kommellukset alkavat jo lentokentällä, kun koko porukka ahtautuu autoon. Pitkällä matkalla Suikkasten perhe ei puhu juuri mitään ja Denise miettii ajatusäänellä: ”Olen ollut täällä vasta puoli tuntia ja jo nyt he vihaavat minua!”

Ja kyllä Denise pian tavoille tottuu. Esityksen loppupuolella hän palaa rapakon taakse, ja Rautiainen kertoo hauskasti murtaen, mitä on Suomesta oppinut. Ainakin sanontoja, kuten: ”Ei se paska pöyhimällä parane!”

Sketsien kirjoa

Esityksen ehdoton hitti ja helmi on sketsi nimeltä ”kevättakki”. Siinä tyypillisellä suomalaisella kyynisyydellä varustettu nainen, Saariokari, tulee vaatekauppaan etsimään kevättakkia. Hän aloittaa tutulla pessimistin kysymyksellä: ”EI teillä olis…” Sitkeä myyjä, Jussi Vehkasalo, tekee kaikkensa toteuttaakseen asiakkaan toiveen ja selättääkseen tämän asenteen. Uskomattoman hauskassa pätkässä on klassikon aineksia legendaarisen Velipuolikuu -sketsisarjan tapaan.

Mainioita ovat myös Vehkasalon ja Ravantin tulkitsemat saunamiehet. Näissä sketseissä äijät kököttävät märkinä pyyhkeissään kaljapullot kourassa ja jutustelevat synkän verkkaisesti, kuin Miesten vuoro -dokkarissa ikään. Vitsi piilee pirun maalaamisessa seinälle: arjen tapahtumat herättävät valtavasti huolta ennen kuin mitään pahaa on edes tapahtunut. Hyvin osuva oivallus.

Dissausta ja sietokykyä

Heinosen ja Mattilan dialogissa käsitellään suomalaisille tyypillistä vähättelyä tai kuten nykyisin muodikkaasti sanotaan: dissausta. Mattilan esittämä nuorukainen on voittanut taidekilpailussa ja haluaa toteuttaa unelmansa taiteilijaksi ryhtymisestä. Hän päättää pyrkiä Taideakatemiaan. Äiti kuitenkin torppaa suunnitelman heti alkuunsa: ”Eiköhän me nyt vaan unohdeta ne taidehöpötykset. Syödään illalla vaikka pitsaa ja katotaan joku kiva leffa…” Mieleen tulee Sinikka Nopolan huumori: ei tehrä tästä ny numeroo.

Omassa soolossaan Mattila pohtii graafisen käyrän kanssa onnen kukkuloita ja harmauden laaksoja. Hän miettii, että ehkä kukkulat ovat vain ohimeneviä hujauksia ja elämän todellinen olemus on harmauden sietämistä. Hyvä ajatus sekin.

Vastapainoksi ryhmä näyttää toisessa kohtauksessa, miten naiiveilta ja ontoilta positiivisen ajattelun onnellisuussloganit kuulostavat. Elämä ei todellakaan ole koko ajan kivaa, vaan homma vaatii sietokykyä. Esityksessä on toki paljon muitakin sketsejä.

Vinolla huumorilla pimeyttä päin

Esitys on välillä melko improvisoidun oloinen mutta pysyy kasassa taitavan, hyvin yhteen pelaavan ryhmän ansiosta. Tällä kertaa haluaisin nostaa esille etenkin Jussi Vehkasalon. Hän on erinomainen näyttelijä, jolla on aivan omanlaisensa tyyli ja komiikan taju.

Marko Jalonen on tehnyt ryhmänsä kanssa hyvää työtä, ja tuonut kiinnostavan, uuden tulokulman suomalaiseen synkistelyyn. Jalosen näkemyksestä oivaltaa, että meidän pessimismimme ei ole pessimismiä sanan varsinaisessa merkityksessä. Se on jokin jännä geeneissä oleva selviytymismekanismi, ihmisenä olemisen tapa, johon liittyy myös paljon huumoria. Siitä osoituksena ryhmä pistää lopuksi komeasti Säkkijärven polkaksi! Pessinisti on sympaattinen hyvän mielen esitys.

Tiedot

Pessinisti

Ensi-ilta Teatteri Kultsassa 12.10.2013

Ohjaus: Marko Jalonen

Käsikirjoitus: Marko Jalonen ja työryhmä

Rooleissa: Niina Heinonen, Jari Mattila, Josefina Rautiainen , Mikko Ravantti, Pirjo Saariokari, Jussi Vehkasalo

Apulaisohjaaja:  Virve Laasonen

Valosuunnittelu: Simo Lappalainen

Puvustus: Marika Kahra

Tekniikka esityksissä: Simo Lappalainen,
Marjo Linnasalmi, Joel Vepsäläinen, Virve Laasonen

Tuotanto: Virve Laasonen

www.teatterikultsa.fi