Julkaistu: 31.10.2013

The New Tigers

The New Tigers
Yhtyeen toisella albumilla rakastetaan kitaroita entistäkin enemmän.

Turkulaisen indierock-yhtye The New Tigersin vuoden 2011 debyyttilevy kirvoitti kannustavia ja kehuvia arvioita musiikkimediassa, ja sen myötä yhtye nousi laajempaan maineeseen. Kaksi vuotta myöhemmin bändi on rohmunnut keikkakokemusta pitkin koti- ja ulkomaita, joutunut vaihtamaan työkuvioiden takia rumpaliaan ja kypsytellyt uuden albumin, syyskuun lopulla julkaistun The Badgerin.

Neljän miehen poppoo istuu kauniisti muottiin, josta on helppo tykätä. The Badgerin kansi, nimestä puhumattakaan, aiheuttaa pöhkön ihastelureaktion: söpöä, puoleensavetävää, helposti lähestyttävää. Siksi on ilahduttavaa, että levyn kappaleet eivät aukene kertalaakista, vaan vaativat juuri sopivasti keskittymistä.

Kitarakudelmien temmellyskenttä

The New Tigers luottaa kitaroiden voimaan, joka parhaimmillaan lumoaa. Valtteri Virtasen ja Appu Jasun virtaava, kerroksellinen ja kehämäinen kitarointi rakentaa pohjan koko yhtyeen musiikille. Shoegazing on sana, joka toistuu kerta toisensa jälkeen yhtyeen tyylistä puhuttaessa. Elementti onkin vahvasti mukana, mutta The New Tigers keventää äänimaisemiaan pop-aineksien muodossa: melodioilla, kellopelillä, huilulla, vibrafonilla. The New Tigers tekee söpöstä rosoista.

Levyn alkupuolen kappaleista jää vaimeahko maku jälkipuolen varastaessa suuremman mielenkiinnon. Toisella raidalla, Secondary Cityssä, huomio kiinnittyy kirkkaaseen kitarointiin sekä Jasun ja Virtasen hyvin yhteen pelaavaan lauluun, mutta levy tuntuu lehahtavan kauniiseen lentoon varsinaisesti vasta Blue Fellin myötä. Kirkkourkumaisuus koskettimissa, laulussa kuuluvat sävyt ja tunnelma viehättävät. Ristiriitaisesti mielessä päilyy niin talvinen kuulaus kuin uninen heinäkuun iltapäivä, jolloin kaikki on hidastettua ja raukeaa.

Blue Fellistä eteenpäin kuuntelukokemus muuttuu intensiivisemmäksi: vajaa kahdeksanminuuttinen Quicksilver erottuu ensi kuulemalta levyn parhaimmistoon ja jää soimaan päähän. Mercury toimii vastapainona tummasävyisemmällä poljennolla ja yllätyksellisemmällä melodialla. Kaksi viimeistä, bob hundimaisia kaikuja sisältävä Remote Control sekä pehmeä järkäle Gentle Rock ovat The New Tigersia parhaimmillaan.

The New Tigersin pyrkimys ulkomaiden markkinoille on saanut hyvän alun, päätellen levy-yhtiön sivuilleen koostamista kritiikeistä. Yhtye palasikin juuri Espanjasta keikalta. Helsingissä bändi on mahdollista nähdä vielä muutamaan otteeseen tämän vuoden puolella . 

Tiedot

The New Tigers

The Badger (Soliti 2013)

The New Tigers

7.11. Tavastialla (+ Wire)

27.11. Le Bonkissa

http://www.thenewtigers.com/