Julkaistu: 23.10.2013

Frankie ja Johnny

Mitä mainioin parisuhdepiriste pimeneviin iltoihin.
Kuva: Jukka Mykkänen

Intiimissä tilassa alkaa kuulua hakkaavaa ääntä, kuin sydämen jyskettä. Hämärässä valossa alkaa erottua kaksi kisailevaa vartaloa, mies ja nainen. He harrastavat lemmenakrobatiaa kikatellen, toisistaan nauttien. Lopulta pari vaipuu raukeana sohvalle heleästi nauraen ja äänimaisema vaihtuu Bachin rauhoittavaan pianomusiikkiin. Teatteri Jurkan syksyn uutuus on eroottisen ja romanttisen rakkauden juhlaa.

Hyvien tähtien alla

Esitys on syntynyt hyvien tähtien alla. Terrence McNallyn alkuperäinen näytelmä on ollut hyvin suosittu ja siitä tehtyä menestyselokuvaa tähdittivät aikoinaan Michelle Pfeiffer ja Al Pacino. Nyt toimivasta suomennoksesta vastaa Ville Mäkelä. Nimiosiin on saatu Elina Hietala ja Tommi Eronen, joille roolit sopivat kuin hansikas käteen. Verevästä, intiimistä ohjauksesta vastaa Liisa Mustonen.

Elokuvasta muistettaneen, että kyse on työpaikkaromanssista, joka purskahtaa äkisti suureksi rakkaudeksi. Frankie toimii tarjoilijana ja Johnny kokkina samassa ravintolassa. Ollaan ensimmäisten varsinaisten treffien jälkeen Frankien luona ja edessä on kummankin elämän käänteentekevä yö.

Toisin kuin elokuvassa, nyt ei ravintolaelämää tarvitse kuvata vaan tilanne on rajattu Frankien makuuhuoneeseen. Nyt kyse on intiimistä kahden ihmisen yrityksestä löytää toisensa, mikä ei ole helppoa.

Rakkauden räiskettä tunnistettavasti

Hietalan hienosti ja monipuolisesti tulkitsema Frankie on nimittäin hyvin ristiriitainen persoona: Intohimoinen, mutta häveliäs, rakkautta kaipaava, mutta torjuva, helliä sanoja kaipaava, mutta itse kova suustaan. Eli mahtava rooli näyttelijälle.

Erosen herkkä ja miehekäs Johnny on sen sijaan romantikko, Shakespearea siteeraava, seksistä nauttiva, jopa lapsekkaan innokas mies. Itsetuntokin on kohdallaan: Itseään hän kuvailee ”harvinaisuudeksi, ainoaksi lajissaan”. Eronen on komea ja timmissä kunnossa, silmät säikkyvät, kuin tähdet.

Mutta murtaako Johnnyn sinnikäs romanttisuus Frankien panssarin? Intiimiyden ja hienon roolityön ohella esityksen vetonaula on sen tunnistettavuus. Jokainen, joka on ollut räiskyvän romanssin tai parisuhteen pyörteissä tunnistaa varmasti tuttuja tilanteita, käytösmalleja ja repliikkejä. Osa tunnistettavuutta on hykerryttävä nolous, kun itse tajuaa toimineensa joskus samalla tavalla. Etenkin Hietala pyrkii hahmossaan toimimaan rationaalisesti, mutta tekeekin melko lapsellisia temppuja. Varsin terapeuttinen kokemus.

Vaikka Frankie ja Johnny on romanttinen komedia, siinä on väkevä perussanoma. Vanhoista traumoista on mahdollista päästää irti ja yhteyden toiseen ihmiseen voi löytää. Mutta se vaati aina riskinottoa, puolustuksen laskemista ja ensimmäisen askeleen ottamista. Ja sitä askelta ei kannata turhaan jäädä miettimään ja puntaroimaan, muuten mahdollisuus menee ohi.

Eheä, kaunis kokonaisuus

Mustosen ohjaus on varsin eheä ja hän on saanut näyttelijöiden välille hienon luottamuksen. Repliikit sopivat luontevasti suuhun ja dialogi on mukavalla tavalla juttelevaa, huumoriakaan unohtamatta. Hiljaiset hetket ja pitkät katseet luovat kihelmöivää tunnelmaa. Erotiikka ja intohimo on kuvattu kauniisti, sopivasti tyylitellen.

Esityksen alaotsikko ”in the Clair de Lune” viittaa C. Debussyn tunnettuun preludiin kuunvalosta. Ja sekin soi asiaankuuluvasti vihdoin yöradiosta kuulaan kauniina, vieläpä DJ Bunuelin pehmeän miehekkäästi kuuluttamana. Kaikkiaan kaunis esitys rakkauden mahdollisuudesta.

Tiedot

Terrence McNally: FRANKIE JA JOHNNY 

Ensi-ilta 10.10.2013

Suomennos: Ville Mäkelä
Ohjaus: Liisa Mustonen
Rooleissa: Elina Hietala ja Tommi Eronen
Lavastus ja pukusuunnittelu: Tellervo Syrjäkari
Valosuunnittelu: Teemu Nurmelin
Äänisuunnittelu: Maura Korhonen

Tiedustelut: www.jurkka.fi