Julkaistu: 12.09.2013

Tragedia ajassa − ajaton tragedia

Herakles 2008, Helsingin Ylioppilasteatteri, TeatteriTeltta. Kuva: Kai Bäckström
Teatterimuseossa avautuu 20.9. tragediaan keskittyvä näyttely.

Aiskhyloon, Euripideen ja Sofokleen tragediat ovat yli 2500 vuotta vanhoja tekstejä, mutta niiden pohjalta tehtyjen esitysten suosio on viime vuosina etenkin Euroopassa koko ajan kasvanut.

Teatterimuseon näyttelyssä tragediaa lähestytään ensisijaisesti teatteritaiteen näkökulmasta. Esille tuodaan suomalaisissa teattereissa ja teatteriryhmissä tehtyjä tragediaesityksiä 1980-luvulta vuoteen 2013.

Näyttelyn käsikirjoittajan Pia Hounin mukaan voidaan puhua sadan viime vuoden ajan jatkuneesta uudesta esitysaallosta ja tutkimusinnosta. Viime vuosikymmeninä tragedioihin on Suomessakin kohdistunut entistä enemmän mielenkiintoa, vaikkei suosio olekaan samaa tasoa kuin muualla Euroopassa.

Museonjohtaja Helena Kallio avaa näyttelyjulkaisun esipuheessa tragedioiden suomalaista esityshistoriaa. Hän kertoo, että ammattiteattereissa esitettiin 70-luvulla kaksi ja 80-luvulla neljä antiikin tragediaa. 90-luvulla jo kuusi, samoin 2000-luvulla.

Apolloninen ja dionyysinen

Teatterimuseon tiedottaja Ilona Kemppainen pitää mielenkiintoisena juuri sitä, ettei tekstien suosi hiivu.

- Antiikin tragediat ovat tuoreita koko ajan. Ne ovat sekä ajankohtaisia että iättömiä.

Ajankohtaisuutta korostetaan näyttelyssä elämyksellisyydellä. Kokonaisuudessa on keskitytty siihen, että kävijä saa ennen muuta kokemuksia, joita pystyy jälkeenpäin syventämään lukemalla näyttelyyn liittyvää julkaisua. Näyttelyssä on panostettu installaatiomaisuuteen sekä äänimaailmaan.

- Näyttelyssä on apolloninen huone ja dionyysinen huone, joissa voi kokea antiikin kuoron kahdella eri tavalla. Apollonisessa eli päiväpuolen huoneessa voi seurata ikään kuin etäisyyden päästä naamioiden kuoroa, esitysvalokuvia ja äänitettyjä katkelmia esityksistä.

Dionyysisessa huoneessa eli yöpuolella pääsee osalliseksi kuoroa. Installaation ja peilien lisäksi myös tuntoaisti on otettu huomioon. Tärinää tuottava lattia antaa kehollisen hurmoskokemuksen.

- Näyttelytyöryhmä kuvaa sitä tragedian hengitykseksi.

Näyttelytyöryhmä kuvailee tragedioita tutkimusretkeksi ihmisyyteen. Tragedian keskiössä on arvostelukykynsä menettänyt henkilö, jonka kohtalo ohjaa tekemään peruuttamattoman teon. Tarinoissa on jotakin tuttua. Samankaltaisia uutisia luemme tiedotusvälineistä säännöllisesti. Tragedioita tapahtuu, tässä ja nyt.

Tragediassa kohtaa ihmisen kärsimyksen

Kirjailija-kääntäjä Kirsti Simonsuuren mukaan antiikin tragediat loivat kukoistuskautenaan aikakautensa moraalifilosofista ajattelua. Museonjohtaja Kallion mukaan tragedioiden nykytulkinnat ovat kiinni demokratioiden, totalitarismin ja ääriliikkeiden poliittisessa dialogissa. Hän pitää niitä nykypäivän populististen ja fasististen äänenpainojen kasvaessa elintärkeinä matkoina ihmisyyden ytimeen.

Antiikin tragediat eivät ole mustavalkoisia vaan näyttävät hyvän, pahan ja sankaruuden monimutkaisina asioina – toisin kuin Hollywood-elokuvat. Niissä kuvataan myös miesten pelkoa ja surua. Tragediasta kirjoittanut kirjallisuudentutkija Terry Eagleton sanookin, että antiikin tragedioissa on nykypäivän ihmiselle tunnistettavaa se kärsimys ja hauraus, jota ihminen kokee. Kivun ymmärtämiseen ei tarvita monimutkaista tutkimusmatkaa eri aikakauden tapakulttuuriin tai ajatusmaailmaan.

Näyttelyssä voi myös kuunnella haastatteluja. Atro Kahiluoto, Anna-Mari Karvonen, Miira Sippola, Jotaarkka Pennanen ja Ritva Siikala kertovat siitä, miten tragediateksti taipuu nykypäivänä esitykseksi.

Tiedot

Tragedia ajassa − ajaton tragedia

20.9.2013–5.1.2014

Näyttely Teatterimuseon Studioissa (Tallberginkatu 1 G)

Avoinna ti−su klo 11−18, ke klo 11−20

Liput 4 / 6 €

www.teatterimuseo.fi