Julkaistu: 06.06.2013

Tartuffe

Kuvassa Rouva Pernelle, vas. (Heidi Uusipaavalniemi) ja kamarineito Dorine (Mona Kortelampi). Kuva Kari Likonen.
Teatteri Helsinki valmistautuu kesäkauteen huijarikomedian hengessä.

Tervasaaren romanttisessa miljöössä Teatteri Helsingin ryhmä valmistautuu esityskauteen yllättävän rennoissa tunnelmissa. Ohjaaja Jari Ålander on saanut tiiviin kuusihenkisen ryhmänsä kanssa aikaan hyvän ilmapiirin. Kaikki ovat luottavaisella mielellä, kun Molièren klassikkonäytelmä, huijarikomedia Tartuffe, tulee ensi-iltaan 13.6. Nimiroolissa nähdään Timo Mann.

Taitavassa ohjauksessa

Ålander ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä – Tartuffe on hänen neljäs Molière-ohjauksensa. Lisäksi Ålander on ohjannut monipuolisesti muitakin commedia dell´arte tyylin näytelmiä, kuten Carlo Goldonia. Mistä tulee innostus tähän tyylilajiin ja Molièreen? 

– Olen vuosia ihaillut Molièren tekstejä. Niissä vetoavat ihmiskuvan tarkkuus, joka on kestänyt hyvin aikaa. Ohjaajana olen Turkan ajan kasvatti, jolloin fyysisyys oli tärkeää. Commedia dell´artessa tärkeää ovat fyysinen notkeus, tarkkaavaisuus ja ajoitus. Yllättävä fyysinen toiminta pitää hereillä sekä näyttelijän että katsojan, Ålander kuvailee. 

Tartuffessa palvelijatarta esittävä Mona Kortelampi yhtyy keskusteluun.

– Molièrella on ilmiömäinen kyky vetää asiat täydelliseen solmuun ja kuin ihmeen kautta saada solmut auki. Tämän aikaansaamisessa Jari on taitava ohjaaja, työskentely hänen kanssaan on mukavaa ja orgaanista, Kortelampi kiittelee.

Huijareitten aikajana

Tartuffe (1664) on klassinen huijarikomedia, jonka nimihenkilönä on häikäilemätön hyväksikäyttäjä. Vedoten moraaliin, uskontoon ja muihin hyveisiin Tartuffe tunkeutuu rikkaan Orgonin perheen piiriin. Pian hän alkaa pyörittää perhettä miten tahtoo, vie rahat ja miltei vaimonkin, kunnes huijarin oikea karva paljastuu. Näytelmä on klassinen kuvaus tekopyhyyden vaaroista. Ranskankielessä Tartuffe onkin synonyymi tekopyhyydelle. Kuinka näytelmä puhuttelee nykyaikana? 

– Mielestäni asiaa ja analogioita on paljonkin. Fundamentalismi nostaa päätään. Ilmi on tullut erilaisia ikäviä hyväksikäyttötapauksia. Markkinatalous on mahdollistanut niin sanotun ”joustavan moraalin”, jonka kautta monenlainen huijaaminen on mahdollista. Hyvänä esimerkkinä tästä vaikkapa tapaus Wincapita, Ålander listaa.

Runomittaa ja tyylilajien kimaraa

Ålander käyttää Esko Elstelän käännöstä vuodelta 1973. Erikoisuutena on runomitta. Miten Elstelän teksti vaikuttaa tulkintaan?

– Minusta mitallisuus on kiinnostava, pikantti yksityiskohta ja mahdollistaa erilaisten rytmiikoiden käytön. Onkohan mitallisuus kuitenkin haaste suomalaisille, koska Tartuffe on täällä melko harvoin esitetty näytelmä. Onhan Suomessa huijarikomedialla kuitenkin vahvat perinteet, Ålander miettii.

Muuta ryhmää runomitta ei vaivaa.

– Tekstin opettelu on tarkempaa, koska oma repliikki saattaa antaa mitallisen iskun toiselle. Mutta kun teksti lähtee rullaamaan, sitä on nautinnollista laukoa, Eve Saarinen ja Mona Kortelampi toteavat yhdessä. 

Musiikkia ja yllättäviä tilanteita

Svengiä näytelmään luo ilahduttavasti myös musiikki, jota olenkin jo Tervasaaren esityksiin kaipaillut. Antti Korhonen ja Timo Mann ovat luoneet esitykseen akustisen musiikin, jossa tyylilajit vaihtelevat americanasta folkiin ja rappiin asti.

– Kannattaa muistaa, että trubaduurimeininki on vanhastaan kuulunut teatteriin ja tähän tyylilajiin, siitä osoituksena esimerkiksi Ranskan chansonperinne, Ålander muistuttaa.

Vaikka esityksessä käytetään monenlaisia komediatyylejä ja villejä ideoita, pari asiaa commedia dell´artessa ja kesäteatterimeiningissä ovat ja pysyvät: käsityöläisyys ja ennalta arvaamattomuus. Näyttelijäryhmä pystyttää ja purkaa tunnollisesti itse lavasteet. Salli Karin lavastuksessa ja Maria Hämäläisen puvustuksessa riittää silmänruokaa.

– Täällä ollaan amfiteatterissa saaren muun toiminnan armoilla. Nokkeluutta tarvitaan, jos vaikka keskelle esitystä päsähtää muita ohikulkijoita. Kaikki on ennalta arvaamatonta. Olen myös sitä mieltä, että huumorin suhteen yhtenäisyyskulttuurin aika on ohi. Ihmiset nauravat eri asioille. Siksi olemme ottaneet mukaan monia tyylilajeja ja yllätyksiä. Teemasta riittää varmasti myös pureskeltavaa kotimatkalle huumorin lisäksi, Ålander lupaa.

Tiedot



Tartuffe

Molière

Ensi-ilta 13.6.2013

Tervasaaren kesäteatteri (Kruununhaan edustalla)

Ohjaus: Jari Ålander

Sovitus: Esko Elstelä

Rooleissa: Timo Mann, Heikki Häkkä, Antti Korhonen, Mona Kortelampi, Eve Saarinen, Heini Uusipaavalniemi

Lavastus: Salli Kari

Puvustus: Maria Hämäläinen

Valokuvat: Studio Kari Likonen Oy

Tuottajat: Marja Meriläinen ja Leena Vanhamäki

Esitykset 17.8. saakka

http://www.teatterihelsinki.fi/