Julkaistu: 13.06.2013

Savages

Postpunkpoppoo on ahdistunut, tummasävyinen ja jyrkkä – siis täydellinen festaribändi.

Jos postpunk innosti viime vuosikymmenellä indieyleisön tanssimaan Interpolin ja Franz Ferdinandin tahtiin, nyt se tulee takaisin rujompana. Englantilaisnelikko Savagesin musiikissa funkin tilalla on punk. Gang of Fouria enemmän musiikillisia yhteyksiä tuntuu olevan Joy Divisioniin, mutta läsnä ovat sekä edellä mainitun tekstien kriittisyys että jälkimmäisen tummat sävyt ja ahdistunut asenne.

Kuudes aisti -festivaali tuo brittibändin Suomeen herkulliseen aikaan. Vasta toukokuussa debyyttipitkäsoittonsa Silence Yourself julkaissut Savages nauttii melkoisesta suitsutuksesta kotimaansa lehdistössä ja kansainvälisessä mediassa.

Vaikean maineessa

Samalla bändi on hankkinut monellakin tasolla ”vaikean” maineen. He ovat vaikeita, koska haluavat haastaa musiikillaan, sanoituksillaan ja manifestoillaan normaaliuden, koko teknologian ja kevytvirikkeiden läpitunkeman maailman. Savagesin nettisivuilla on teksti, jossa bändi kertoo ”haluavansa antaa kimmokkeen kokea elämä uudella tavalla”. Useilla keikoilla he ovat tehneet selväksi, etteivät halua nähdä kännyköitä tai kameroita vaan ihmisten kasvoja. 

Savagesin jäsenten – ainakin sen ranskalaissyntyisen laulajan Jehnny Bethin – huhutaan olevan vaikeita myös henkilökohtaisella tasolla. Niin kuin toisaalta on sanottu joka toisesta tunnetusta rokkimuusikosta läpi historian.

Tietty ehdottomuus kuuluu myös naisten musiikista. Miellyttämisen sijaan Gemma Thompsonin kitara karkailee feedbackiin ja Bethin ääni milloin kaikuun, milloin haukkuun. Musiikki ei olla kaukana taiderockista. Ja livepätkissä Beth näyttää suurine silmineen kuin ajovalojen yllättämältä peuralta. Ei pelokkaalta vaan sarvet ojossa valmiina hyökkäämään olevelta eläimeltä.

Vaivan arvoista

Kokoonpanon täydentää rytmiryhmä: Ayse Hassan bassossa ja Fay Milton rummuissa. Kaksi vuotta sitten perustettu bändi on ehtinyt tuottaa levyllisen vankkaa materiaalia, jonka kuumeisuus hellittää vasta viimeisessä kappaleessa, levyn rauhallisimmassa Marshal Dearissa.

Silence Yourself -levyn kohokohdat on ripoteltu matkan varrelle. Toinen kappale I Am Here alkaa kaoottisesta kitaroinnista, rauhoittuu itsepintaiseksi julistukseksi ja päättyy jälleen komeaan kaookseen, jossa kitaran paikan ottaa Bethin ääni.

She Will -kappale tuo mieleen Siouxsie Sioux’n. Kun Bethin puolestaan toistaa kuumeisesti Husbands-biisin nimeä, takaraivossa kaikuu Patti Smithin Horses, Horses, Horses.

Bändin nokkanainen Beth herättää mielikuvia vaikutusvaltaisista punksolisteista. Kuudennessa aistissa nähdään, miten pitkälle karisma livenä kantaa.

Tiedot

Savages

Kuudes aisti -festivaali 5.–7.7.2013

Kaikukatu 4

Festariliput: 49–89 euroa

http://www.kuudesaisti.org/