Julkaistu: 08.05.2013

En natt i mörkret

Kuva Mitro Härkönen
Nuorten miesten herkät rakkausmietteet ovat pääosassa Takomon uutuudessa.

Otto Sandqvistin huolellisesti rakennettu, detaljitarkka ja älykäs, huumorilla silattu näytelmä, En natt i mörkret – på spaning efter kärlekens vildaste stränder, kantaa lähes loppumetreille saakka.

Tiukkaan ja keveältä vaikuttavaan pakettiin on saatu paljon asiaa rakkaudesta. Erilaiset käsitykset siitä, millaista rakkauden pitäisi olla – ja millaista se todellisuudessa on – kietoutuvat nokkelasti toisiinsa. Erilaiset itse luodut myytit ja mytologiat ovat saaneet näytelmässä ison osan.

Rakkautta ja rakkauskäsityksiä

Runoilija nro 1 (Petter Kevin) käy yhä uudestaan mielessään läpi sitä, millainen hänen ensimmäinen ihastuksensa, Linda (Tinja Sabel), oikein oli. Nykypäivään lennähtänyt Romeo (Jussi Järvinen) hakee elämää suurempaa rakkautta. Kirkkonummelalainen Micke Jeppe (Matti Raita) tapaa ihastuttavan tšehovilaisen naisen (Linda Zilliacus), jonka kanssa alkaa kaikkea muuta kuin selkeä suhde. Ja toki Shakespearen Hamletkin (Wilhelm Grotenfelt) kipuilee menossa mukana.

Romanttiset haavekuvat ja arki eivät aina sovi yhteen. Toisaalta kaikkia eivät haavekuvat sokaise, kuten androgyynia ja suoraan asiaan käyvää Eleonoraa (Kira-Emmi Pohtokari). Myös erilaiset treffipalvelut saavat esityksessä satiirisen vastineen. Millaista rakkauskäsitystä niissä vaalitaan?

Monet näytelmän kysymykset ovat hyvin tuttuja mutta niin intiimejä, ettei niitä useinkaan uskalla ajatella loppuun asti. Rakastaako jotain ihmistä vain sen takia, että haluaa ylipäätään rakastaa jotakuta ja on vain etsinyt omalle halulleen sopivan kohteen? Millaisia pelkoja rakkaudessa piilee? Miten äkkirakastuminen voi rikkoa kaiken sen, mitä vielä eilen piti pysyvänä tilanteena?

En natt i mörkret – på spaning efter kärlekens vildaste stränder tarkentuu hetkiin ja oivalluksiin, joissa erilaiset rakkauskäsitykset risteävät. Teatterityylit ja eri aikakausien näkemykset käyvät myös nopeaa ja oivaltavaa vuoropuhelua. Samaan tapaan rakkautta ja romantiikkaa kieputti vaikkapa Aleksis Meaney Eden-esityksessä.

Näyttelijät samassa vireessä

Ohjaaja Janne Pellinen on saanut näyttelijät hienosti samaan koomiseen tyylilajiin ja vireeseen. Tyylittelyssä ei ole mitään raskasta tai häiritsevän pingottunutta. Harvoin näkee nuoria näyttelijöitä, jotka osaavat näytellä näin tarkasti samaa teosta. Silti jokainen näyttelijä säilyttää rentouden ja persoonallisen suhteen yleisöön. Kenties välillä esitystä kuitenkin vaivaa jo liiallinenkin kiire. Hiven syventymistä toisi esitykseen lisää sävyjä.

Visuaalisesti herkullisen naiivi lavastus muuntuu pikavauhtia. Aivan kuin näyttämölle olisi rakennettu iso aikuisten leikkikenttä. Rakkauden symbolit ovat ahkerassa käytössä, kuten esimerkiksi sydämenmuotoiset ilmapallot ja haavekuvat romanttisesta tiestä.

Kompakti ja leikkisä paketti

Pitkitetty lopetus kuitenkin häiritsee ja se, ettei asioita saada lopultakaan nivotuksi yhteen tai kiteytetyksi aivan niin mallikkaasti kuin esityksen alku lupailee. Muutamat lopun ratkaisuista tuntuvat kuluneita. Silti esitys on harvinaisen kompakti, kevyeltä vaikuttava mutta raskaitakin rakkausajatuksia herättävä paketti. Jotain suomenruotsalaisen leikkisää esityksessä myös on – ja pidän sitä yksinomaan positiivisena asiana.

Takomon ruotsinkielinen kotimainen kantaesitys on ilahduttava myös siksi, että ruotsinkieliset esitykset jäävät useimmiten vain suomenruotsalaisiksi miellettyihin teattereihin, eivätkä suomenkieliset niitä välttämättä koskaan löydä. Niillä kun on paljon muutakin antaa kuin pelkkä kielikylpy.

Tiedot

En natt i mörkret

Ensi-ilta 3.5.2013

Teksti: Otto Sandqvist

Ohjaus: Janne Pellinen

Lavastus: Annina Nevantaus

Pukusuunnittelu: Amita Kilumanga

Valosuunnittelu: Tomi Humalisto

Äänisuunnittelu: Jani Orbinski

Rooleissa: Wilhelm Grotenfelt, Petter Kevin, Kira-Emmi Pohtokari, Matti Raita, Tinja Sabel, Jussi Järvinen och Linda Zilliacus

Liput: 18 ja 12 euroa

http://www.teatteritakomo.fi/