Julkaistu: 23.04.2013

Varokaa, punk tulee!

Mysteeriteatterin esitys on johdatus punk-aatteeseen tiukassa ja viihdyttävässä paketissa.

Punkin synty, kukoistus ja kuolema ovat lähihistoriaa, josta harvalla on enää aivan tarkkoja muistikuvia. Mysteeriteatterin Suvilahden Tiivistämöönn rakentuvassa punkin elinkaaressa riittää dramaattisia käytäntöjä, surkeita ihmiskohtaloita, osaamattomuutta, mitättömyyttä, väkivaltaa ja huumeita. Sekä paljon väkivaltaisia ja huumehouruisia kuolemia. 

Varokaa, punk tulee -esityksen käsikirjoituksessa ja koreografiassa viljelty toisto on hyvä tehokeino – ja hyvin punk-henkinen tyyli. Punkin aikakausi alkaa ampumisella ja päättyy siihen. Mutta ovatko ne kuitenkaan punk-aatteeseen kuuluvia asioita vai pystyikö punk vain provosoimaan piirteet yhteiskunnastamme esiin? Esitys kysyy yleisöltä, mitä se oikeastaan tietää punk-aatteesta.

Aatteen synty

Lauri Niskasen kirjoittama ja Mikko Niemistön ohjaama Varokaa, punk tulee ei ainoastaan kerro punk-aatteesta, vaan on ottanut punk-estetiikan koko esityksen punaiseksi langaksi. Esityksessä viisi näyttelijää kertoo yksityiskohtaisesti punk-aatteen syntyyn vaikuttaneiden ihmisten elämästä. Samalla he heittävät muutaman laajemmankin analyysin punk-aatteesta.

Esityksessä väitetään, että punk syntyi vastavoimana 60-luvun radikaaleille ja kukkaislapsille, jotka tulivat hyvistä perheistä ja joiden kapina siksi oli kaikessa vahvuudessaankin turvallista. Punk sen sijaan nousi kaduilta. Se halusi murskata hippien omahyväisyyden ja näyttää, miltä viha koko maailmaa vastaan näytti. Samalla punkin tekemä pila osui juuri 60-luvun hippien rauhaa ja rakkautta -sanomaa kohtaan. Se oli kuitenkin aluksi naurua kaikelle mahdolliselle, teennäisyyttä vastaan syntynyt liike.

Punk-aate näytti, että sen sanoman sanoivat henkilöt, jotka eivät itse olleet joutuneet taistelemaan elämänsä ja asemansa puolesta. Kun punkista tuli massojen ihailemaa, se menetti alkuperäisen anarkiansa. Jotkut esityksen väitteet ovat ainakin itselleni uusia, vaikka monet nimet ja legendaariset tapahtumat ovat tuttuja.

Nykyteatteri kohtaa punkin

Esityksessä ei viitata suoraan nykyajan punk-bändeihin, mutta vahvimman  merkityksensä se ehkä saa ymmärrettynä juuri nykypäivän punk-ilmiötä vasten. Vaikka esitys kovaan ääneen huutaa, että punk kuoli muuttuessaan massaviihteeksi, ei esityskään pysty kieltämään sitä, ettei punk voisi silti elää nykypäänkin. Nyt punk-tyyliä edustavat Pertti Kurikan nimipäivät tai Pää kii ovat suuren yleisön tuntemia, mutta silti anarkiansa edes jossain määrin säilyttäneitä yhtyeitä. Mikä nykyisen punkin suhde on sen juuriin?

Välillä esityksessä näkyy nykyteatterin helmasynti, eräänlainen wikipediateatterityyli, jossa dataa vain printataan yleisön kuultavaksi ja nähtäväksi. Muutama ajatuskierros lisää olisi tehnyt välillä pelkäksi tietoiskuksi typistyvälle kerronnalle hyvää. Assosiointi ja mielikuvien kuljettaminen voisi olla villimpääkin. Dokumentaarinen aineisto leikataan kuitenkin paikoin varsin taitavasti ja rytmikkäästi. Tiedosta pystytään silloin kaivamaan esiin väitteitä ja arvoja.

Toisaalta esityksen naivistisuus myös viehättää. Tekijät ovat ikään kuin päättäneet kysyä – kaiken toiston ja ärsyttävyyden uhallakin, piiruakaan asenteestaan hellittämättä – kuoliko punk vai ei.

Ehkä herkullinen vertailukohta Varokaa, punk tulee -esitykselle voisi olla nykyteatteriryhmä Oblivian Museum of Postmodern Art -esitys, jossa kysyttiin, onko postmodernismi tullut tiensä päähän. Siinä missä etabloitunut nykyteatteriryhmä Oblivia kyseenalaistaa oppi-isiään, tekee anarkistinen Mysteeriteatteri saman – eikä ihan vähän kieli poskessa.

Improvisaatiomeiningillä

Viisi energistä näyttelijää (Inka Kunnala, Sanna Liski, Riikka Niemistö, Janne Niinivaara ja Lauri Niskanen) muodostaa yhtenäisen ryhmän, jonka tyylissä on punk-aatteen iloa mutta samalla myös sen humoristista kommentointia.

Monet ryhmän näyttämölle luomat kohtaukset vaikuttavat siltä, kuin ne olisivat saaneet alkusysäyksensä jonkinlaisesta harjoitteesta. Harjoitteilta vaikuttavat erilaiset huutokuorona esitetyt kohtaukset, kuvitellun pyssyn kanssa vaaniminen, vesialtaassa seisominen ja sähkövirran tai jännitteen saaminen toisen käden kosketuksesta.

Vaikka kohtauksilla on koreografiat, ne ovat kuitenkin sen verran irtonaisia ja karrikoituja, että esitys muistuttaa improvisaatioryhmän esitystä. Improvisaatioteatteriin tai improvisoituun liikeilmaisuun ja tanssiin kuuluva tuoreus onkin lähellä punk-tyylin vaikuttavuutta. Kummassakin yleisö parhaimmillaan vaikuttuu tekijöiden asenteesta. Perinteinen taito ei ole mitään, asenne on kaikki.

Mutta taitoakin esiintyjillä on – he valloittavat ilmeikkäinä tarinankertojina ja draamallisten tilanteiden luojina. Vaikka rekvisiittaa ei ole ja esiintyjät ovat pukeutuneet neutraaleihin harmaisiin verryttelyasuihin, maalaavat hekuitenkin värikkäät mielikuvat elävästi näyttämölle ja katsojien mieliin.

Lopuksi näyttelijät pukeutuvat punkkareiksi, vetävät huulensa mustiksi, työntävät hakaneulan poskeen ja vetävät pillifarkut jalkaan. Esityksen punk-aikakauden vyörytykselle se on hyvä lopetus.

Ennen katsausta punkin aatehistoriaan olisin ajatellut, että esiintyjät ovat punkkareita. Nyt joudun tarkentaman ajatustani. Keitä he oikein ovat?

Tiedot

Varokaa, punk tulee!

Ensi-ilta 17.4.2013

Mysteeriteatteri Suvilahden Tiivistämössä (Rakennus 5)

Käsikirjoitus: Lauri Niskanen

Ohjaus: Mikko Niemistö

Näyttämöllä: Inka Kunnala, Sanna Liski, Riikka Niemistö, Janne Niinivaara ja Lauri Niskanen

Liput: 7 ja 12 euroa

http://www.mysteeriteatteri.fi/uusi/

Varaukset: mysteeriteatteri@gmail.com tai 050 365 9038 (puhelinvaraukset arkisin klo 12–16, muina aikoina tekstiviestillä)