Julkaistu: 30.04.2013

Riitaoja

Riitaoja, 2013
Tunnettujen muusikoiden kokoonpano istuttaa suomalaista murhetta Amerikan tunnelmiin.

Huhtikuussa ilmestynyt Mantereelle (Svart Records) on levy, joita sikiää vain murheellisten laulujen maasta. Mutta se on myös levy, jonka voivat tehdä vain Amerikan musiikillisilla mailla samoilleet muusikot. 

Kansallisia piirteitä käsitellään notkeasti, kliseesammioon sukeltamatta ja stereotypioihin turvaamatta. Banjo ei vie Syvän joki -elokuvan (Deliverance, 1972) maisemiin, eivätkä tarinat nyyhki iskelmäpoljennolla. 

Levyn on tehnyt Riitaoja, bändi, jonka jäsenet ovat tuttuja nimiä kotimaiseen vaihtoehtomusiikkiin hurahtaneille. Kitaristi Arimatti Jutila on soittanut muun muassa Flaming Sideburnissa ja Jolly Jumperissa. Jälkimmäisen hypnoottisen pottupeltobluesin kaikuja kuuluu Riitaojassakin. 

Bassoa soittavan Arttu Tolosen aiempiin kokoonpanoihin kuuluvat muun muassa Giant Robot ja Black Audio. Jälkimmäisen jäsenistöön kuului myös Riitaojassa banjoa soittava Antti Hämäläinen. Tolonen soittaa nykyään myös Them Bird Thingsissä, jonka riveissä rumpuja paukuttaa Riitaoja-toveri Affe Forsman, Sielun Veljistäkin tunnettu lyömäsoittaja. 

Kolme vuotta sitten perustettu Riitaoja syntyi juurevasta musiikista kiinnostuneiden muusikoiden kohtaamisista. 

Tarinoita marginaalista

Jutilan, Tolosen, Hämäläisen ja Forsmanin ääni kuuluu levyllä instrumenttien ja sävellysten myötä, mutta kaksi vierailijaa antaa musiikille äänensä hyvin konkreettisesti. Janne Westerlund ja Vuk ovat ryhmän ulkojäseniä, solisteja, jotka jakavat lauluvastuun Riitaojan debyytillä. 

Yhtyeen nimi viittaa Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan hahmoon. Riitaoja on mies, joka ei vastaa kymmentä ryssää tai edes puolikasta Rokkaa. Hän ei viihdy sodassa testosteronin ja ruudin katkussa, vaan arkailee ja ahdistuu. Rumban haastattelussa kitaristi Jutila kertoi, että Riitaojan mukaan nimetty kokoonpano haluaa tökkiä miehisyyden myyttiä. 

Sotaurhojen sijaan levy on täynnä tarinoita leipäjonosta, lusimisesta, konkursseista ja mieltä painavasta menneisyydestä. Westerlund ja Vuk asettuvat vaivatta vieraisiin nahkoihin, tekevät sanoituksista henkilökohtaisen kuuloisia mutta samalla taitavan tarinankerronnan näytteitä. 

Tuotanto korostaa laulun intiimiyttä ja tarinoiden tiloja. Levyn loppupuolen kipale, pieni helmi nimeltä Rauhassa alkaa laineiden liplatuksella ja kärpästen surinalla, mikä vie välittömästi leppeisiin, tällä levyllä hyvin poikkeuksellisiin tunnelmiin. Kappalekin tuntuu valitsevan duuripolun, kunnes pikkuhiljaa kuulija tajuaa, että ojanpientareelta laulava hahmo on vainottu sielu hänkin.

Tiedot

Riitaoja

6.5.2013

Kuudes linja (Hämeentie 13)

Lavalla myös Mount Eerie

Liput 12 e

www.kuudeslinja.com