Julkaistu: 18.04.2013

Metsäjätti

Kuvassa Jani Karvinen, Pirjo Määttä ja Heikki Pitkänen.Kuva Tekla Pohjolainen.
Metsäjätti on metsistä eläneen Suomen joutsenlaulu.

Tänä keväänä teattereissa puidaan historiaa ja lähimenneisyyttä oikein urakalla. Metsäjätti ei ole ainoa esitys, jossa haetaan elävää kosketusta muistoihin.

Näinkö se meni? Tällaiseltako se tuntui?

Näyttämölle ovat nousseet isot vaikuttajat, kuten Serlachius Helsingin kaupunginteatterissa ja Björn Wahlroos Lilla Teaternissa. Kuin vastapainona isojen miesten kuvaamiselle on lähihistoriaan tartuttu myös tavallisen ihmisen näkökulmasta.

Kansallisteatterin Willensaunassa esitettävä Metsäjätti käy vuoropuhelua ison näyttämön Neljännen tien ja porvarillista keskiluokkaa kuvaavan Patriarkan kanssa. Neljäs tie avaa Suomen taloushistoriaa korkeilla paikoilla vaikuttaneiden poliitikkojen ja taloustieteilijöiden toimia tarkkaillen, mutta kuljettaa rinnalla myös huomioita siitä, mitä päätökset tavallisen ihmisen elämässä tarkoittavat. Patriarkassa sukupolvet ottavat yhteen hillitysti.

Metsäjätti puolestaan kiteyttää kahden pojan metallimusiikilla höystettyyn, rosoiseen ja liioittelevaan kasvukertomukseen Suomen muuttumisen 80-luvulta nykypäivään.

Vaneritehtaan varjosta maailmalle

Miika Nousiaisen romaanissa pienellä, vaneritehtaasta elävällä pikkupaikkakunnalla kasvanut Pasi (Heikki Pitkänen) on muutamassa vuosikymmenessä ehtinyt irtautua menneisyydestään. Pasi on ekonomi ja töissä Metsäjätissä, joka kovasti muistuttaa Stora Ensoa.

Metsäjätti päättää lisätä tuottavuuttaan, saneerata tehtaitaan ja lähettää kylän oman pojan tasoittamaan tietä yt-neuvotteluille. Törmälässä Pasi joutuu vastakkain menneisyytensä kanssa. Etenkin kohtaaminen nuoruuden parhaan ystävän, tehtaalla vailla kunnianhimoa puurtavan Jannen (Jani Karvinen) kanssa nostaa tulevan isän muistot pintaan ja alkaa vieroittaa häntä kauppakorkeajargonista. Pirjo Määttä esittää sekä Pasin esimiestä Turoa että raskaana olevaa Emilia-vaimoa.

Esityksen ohjaajana ja dramaturgina toiminut Aleksis Meaney on tiivistänyt romaanin teemat ilmavaksi ja tragikoomiseksi teatteriksi. Dramaturgia on nykyaikainen, ilmavasti paikasta ja kommentista toiseen liikkuva, onnistunut hybridi, jossa melodraama kohtaa etäännyttävän huumorin, proosamainen kerronta lähes sketsimäisiksi tiivistetyt tilanteet.

Esitys kiteyttää tunnelmia, kärjistää sävyjä ja saa ylipäätään tunteista ja huumorista kiinni suoremmin ja vähemmän ironisesti kuin romaanin proosakerronta, jossa pelataan enemmän lakonisuudella.

Näyttelijät osaavat napata hetkistä kiinni, vaihtaa rekisteriä ja sävyä lennokkaasti. Huumori ja hellyys henkilöhahmojen räpiköintiä kohtaan on paikoin aseistariisuvaa. Heikki Pitkäsen hiljalleen murtuva menestyjän olemus ja toisaalta luuserimaisen Jannen todellisten kykyjen murtautuminen esiin on tehty vaivihkaa. Miesten näkemykset toisistaan tuovat persoonista esiin uusia asioita.

Nousiaisen tarina ei kuitenkaan poraudu valtavan syvälle ihmisten psyykeen, sillä pohjimmiltaan se on kuvaus sukupolvesta, yhteiskunnasta ja yhteisöstä. Esitys kuvaa Pasin ja Jannen kautta koko yhteisöä. Ystävykset ovat koko ajan tunnistettavia tyyppejä pikemmin kuin syvältä luodattuja persoonia – he ovat koko ajan osa laajempaa kuvaa.

Vanhan ja uuden maailman törmääminen

Esityksessä ovat vastakkain nykypäivän koulutetut ekonomit ja työttömyysuhan alla painavat pikkupaikkakunnan duunarit. Rintamalinjat kaivetaan itsepäisesti liike-elämän vaatimukset sivuuttavien kunnanisien sekä pehmeämpää ja joustavampaa linjaa ehdottavien välille. Vastakkain asettuvat myös turvallisen ja vauraan lapsuuden eläneiden sekä väkivaltaisten alkoholistien ja itsemurhaajien joukosta ponnistaneiden ihmisten maailmankatsomukset.

Samassa maassa kaikki elävät, mutta niin erilaisin eväin ja mahdollisuuksin.

Romaanin vastakkainasettelut sopivat hyvin näyttämölle. Teatteriksi taipuvat hienosti myös yhteisöjen ja miljöiden kuvaaminen. Ne syntyvät kolmen näyttelijän kertomana sekä Katri Renton liikuteltavista vanerilevyistä, mustalla huumorilla ryyditetystä videokuvasta ja ennen kaikkea eri aikakausien musiikista, joista metallimusiikki, etenkin Metallica, on yli kaiken.

Lapsuuden ja nuoruuden tajunnanräjäyttävät metallimusiikkikokemukset sekä Pasin ja Jannen ystävyys tuodaan näyttämölle myös liikuttavan totena ja kaiken komiikankin alla vereslihaisena ja viiltävänä.

Tärkeää esityksessä on pikkupaikkakunnan muutoksen kuvaaminen sekä 80-luvun kollektiiviset kokemukset kontrastina nykypäivän salamannopeasti muuttuvalle maailmalle. Törmälän ankean yhteisöön tunkeutuu 80-luvulla globaali nuorisokulttuuri ja televisioon ilmestyy useampi kanava.

Vaikka esitys sisältää paljon puhetta ja yleisölle osoitettua suoraa kerrontaa, säilyttää se silti rytminsä ja imunsa. Romaanin henkilöitä on karsittu, mutta silti esitykseen on saatu vahvasti elämään Törmälän lähes parodiaksi taittuva, pessimistinen yhteisö.

Esityksen dramaturgiassa hyödynnetään sitä, etteivät lapsuuden ja nuoruuden muistot ole vieläkään jättäneet henkilöitä. Muistoihin hypätään nopeasti ilman turhia aasinsiltoja. Välillä vain kerrotaan, välillä taas henkilöt hyppäävät lapsuuden kokemuksiin.

Metsäjätti kiihdyttää kierroksiaan loppua kohti. Väliajan jälkeen lähtee liikkeelle synkempi ja rajumpi osuus, kun Pasin vetämät yt-neuvottelut käynnistyvät. Samalla Pasin traumaattinen lapsuus paljastuu. Ja kun oikeassakin elämässä, yt-neuvottelujen tuoma helpotus on vain väliaikainen. Pian yhtiöt tekevät kartellisopimuksia. Kannattavatkin tehtaat lakkautetaan, jotta osakkeenomistajat saavat pikavoittoja.

Pasi joutuu valitsemaan tiensä ja sanomaan ensimmäistä kertaa ei uranousulle, kun vauva laittaa arvomaailman uusiksi. Irtiotto on raju, mutta tarpeellinen. Loppu jättää tarinan auki eikä esitä ratkaisuehdotuksia tai suuria väitteitä. Aivan lopussa kuitenkin vihjataan, että ratkaisuja – tai ainakin toivoa – voi löytyä.

Metsäjätti lataa näyttämölle myös viime vuosien tapahtumia. Viimeisen kuvan hautakiviin on kaiverrettu kaikki alas ajetut tehtaat ja niiden karmaisevat irtisanomisluvut.

Pinnalta rento ja humoristinen Metsäjätti on pohjimmiltaan koko metsistä eläneen Suomen joutsenlaulu.

Tiedot

Metsäjätti

Perustuu Miika Nousiaisen romaaniin

Ensi-ilta 10.4.2013

Kansallisteatteri, Willensauna (Läntinen teatterikuja 1)

Ohjaus ja dramatisointi: Aleksis Meaney

Rooleissa: Heikki Pitkänen Jani Karvinen Pirjo Määttä

Lavastus ja puvut: Katri Rentto

Valot: Ilkka Niskanen

Äänet: Juha Kerkola

Videot: Pyry Hyttinen

Naamiointi: Tuire Kerälä

http://www.kansallisteatteri.fi/