Julkaistu: 18.04.2013

Melomista

Aku Hirviniemen monologi on hulvatonta ja empatiaa herättävää ilotulitusta.

Putous-sarjasta tuttu Aku Hirviniemi kokeilee siipiään teatterin kuningaslajissa, monologinäytelmässä. Komeasti se käy. Lähes täydessä Aleksanterin teatterin ensi-illassa yleisö huusi bravoota. Mainion näyttelijän tukena on ollut erinomainen tiimi, kuten ohjaaja Kari Paukkunen, joka on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Seela Sellan kanssa. 

Esityksen nimi saattaisi viitata miehiseen, alatyyliseen puhekulttuuriin, mutta ei. Antti Leikaksen persoonallinen romaani kertoo unettomuuden kanssa kamppailevasta perheenisästä. Tekstin näyttämösovitukseksi ovat muokanneet Kari Paukkunen ja Are Nikkinen. Lopputulos on absurdin huumorin sävyttämä tarina.

Unettomuuden ytimessä

Hirviniemi esittää Arto Jaakkolaa, miestä joka yrittää selvitä töissä ja perhe-elämän pyörteissä. Perheen kuopus valvottaa, ja isältä käyvät unet vähiin. Esitys on eräänlainen versio teemasta ”mies, joka ei osannut sanoa ei”.

Unettomuus on vakava asia, ja tutkimuksista tiedämme, miten nopeasti liian vähät unet tai suoranainen unettomuus vaikuttavat terveyteen. Melomisen juju on unettomuuden vaikutuksissa fysiikkaan ja psyykeen. Arto Jaakkola luisuu vähitellen mokailuun ja sekavuuteen, mutta ei sentään hautaan. Armahtava uni saapuu lopulta.

Vaikka kyseessä on monologi, Hirviniemi ei ole lavalla aivan yksin. Esityksessä on monia teknisiä jippoja. Näyttämön halki viritetty valkoinen kangas mahdollistaa hauskan varjoteatterileikin ja takaa livenä heijastettavat puhekuplat. Etunäyttämöllä kököttää kasvojen korkeudella kovaäänispari, joiden kautta tarinan muut henkilöt esittäytyvät ääninä.

Omaperäinen on myös peruslavastus, jonka ympärillä Hirviniemi häärää. Lavastus on yhdistelmä vessanpönttöä, puhujanpönttöä ja vilkkuvia valoja. Setti muuttuu tarvittaessa vessasta autoksi ja gourmet-kokin työpöydäksi!

Taiturimaista dadaa

Esitys käynnistyy surkuhupaisesti, kun väsynyt perheenisä yrittää nukuttaa pienokaista. Sitten hän kertoo meille seikkaperäisesti vatsansa toiminnasta. Tuolloin pytty saa melko konkreettista käyttöä. Vähitellen siirrytään työpaikalle, jossa unettomuus aiheuttaa jo harhakuvia. Yhä absurdimpi tarina kääntyy lopulta ideaan spreijata hirviä fluoresoivilla väreillä ja tyttärelle suunnattuun iltasatuun outoja feromoneja päästelevästä lepakosta.

Välillä Hirviniemen hahmo leikkii yleisön kanssa ja tempaisee unilääkkeeksi ohimennen pullon kossua. Dokausta on nähty lavalla toki ennenkin, mutta Hirviniemi saa juttuun aivan uuden ulottuvuuden. Hän odottelee kaikessa rauhassa nousuhumalaa ja alkaa vähitellen hymyillä… Hymy välittyy yleisöön.

Yksi esityksen kliimakseista on hullunhauska parodia täydellisestä perheenisästä, joka muuntautuu gourmet-kokiksi ja unelmarakastajaksi. Siivousmoppi kääntyy Hirviniemen käsissä vaikkapa rakastetun pääksi.

Komiikan uusi aalto

Hirviniemi on suvereeni esiintyjä ja hurmuri. Hän kietaisee Aleksanterin teatterin katsomon hyppysiinsä ensi minuuteista alkaen. Poikamainen into ja röyhkeä flirttailu toimivat. Hänen tyylissään on myös empaattisuutta herättävää herkkyyttä. Erilaiset fyysiset temput ovat hallussa, kuten vaikkapa leikkihollannin puhuminen.

Paukkunen on saanut ohjauksessaan Hirviniemen parhaat puolet esiin. Veijaria katsellessa tulee mieleen jotenkin Martti Suosalo. Ehkä komiikassa on jälleen tapahtumassa sukupolvenvaihdos, tai sitten vankka perinne saa uusia tekijöitä. Se on komeaa. Ruusu Akulle!

Tiedot

Melomista

Antti Leikas

Ensi-ilta 13.4.2013

Aleksanterin teatteri (Bulevardi 23–27)

Näyttämösovitus: Are Nikkinen ja Kari Paukkunen

Ohjaus: Kari Paukkunen

Näyttelijä: Aku Hirviniemi

Valosuunnittelu: Kalle Ropponen

Äänisuunnittelu: Antti Mäkelä

Pukusuunnittelu: Marja Uusitalo

Lavastus: Kari Paukkunen

Tuotantosihteeri: Are Nikkinen

Liput 25 ja 28 euroa

http://www.aleksanterinteatteri.fi/