Julkaistu: 11.04.2013

7 ½ intensiteettiä

Kuvassa Akseli Aittomäki. Kuva Tani Simberg.
Tanssija Akseli Aittomäki tutkii teoksessaan voimakkuutta ja intensiivisyyttä.

Pimeydestä näyttämön etureunaan ilmestyy mies. Hän seisoo valokeilassa ja katselee eteenpäin. Välitön mielikuva hänestä on kirkas: edessämme seisoo rohkea mies, jolla on salaisuus.

Tanssilleen mies asettaa merkityksen yhdellä lauseella. Hän on "Väline, intentio ja materiaali samassa lihassa". Liha on tanssija Akseli Aittomäki. Toisaalla hän puhuu liikkuvasta ihmisestä ruumiina. On kuin ihminen olisikin kuori, joka liikkuu.

Soolotanssija ja koreografi Aittomäki tutkii teoksessaan 7 ½ intensiteettiä erilaisia harjoituksia, merkityksiä ja arvottamista. Kokonaisuus on silti aiheitaan keveämpi, sillä kaikkeen ei ehditä syventyä vauhdikkaassa menossa. Huumori kulkee mukana pehmentämässä tanssijan monologia.

Videolla joku liikkuu samassa näyttämötilassa. Kuvassa näkyy vain miehen varjo. Ehkä varjo on tekijän tarkoittama kuori. Videolla kuuluu, kuinka sydän hakkaa ja vaatteet hankaavat. Kamera taitaa olla miehessä kiinni. Hän tanssii tilassa kevyesti koko tilaa hyödyntäen, aina vain uudestaan ympäri. Autopahoinvoinnin kaltainen huono olo nousee jopa katsojan kurkkuun, mutta onneksi video loppuu.

Aittomäki on selvästi treenannut monia lajeja. Tanssissa mieliteko on hyppely, jota hän mielellään tekee ympäri paljasta näyttämöä.  Hän liikkuu sutjakasti edes takaisin pienellä näyttämöllä, vapaana kuin taivaan lintu.

Tekstistä syntyy esityksen syvyys. Aluksi puhe on jäykkää, toteavaa. Aittomäki rentoutuu, kun ottaa näyttämölle mukaansa tavaroita. Puhekin tuntuu muuttuvan henkilökohtaisemmaksi, kun samalla luuttuaa lattiaa. Tekijä on numeroinut harjoitteitaan: näyttämön pesu on yksi päivittäin toistuvista fyysisistä suorituksista, jotka vain pitää tehdä.  Aittomäki pohtii harjoitteiden tarkoitusta, näyttää harjoitteen merkityksen itsessään sekä välineenä johonkin tulevaan.

Esityksellä tuntuu olevan jokin outo arvo tekijälleen. On epäselvää, mistä arvo muodostuu. Kenties se on raha, apuraha, jonka Aittomäki on työhön saanut. Tai ehkä arvo on näyttämötilan kustantavan Höyhentämön arvo. Aittomäki paljastaa itsestään asioita, mutta häntä ennestään tuntemattomalle ne jäävät vain osittain avatuiksi salaisuuksiksi. Hän pohtii muutamin lausein omaa olemistaan, mistä hän tulee, missä nyt on. Ilmaan heitettyjä ajatuksia ei avata katsojille.

Eivätkä lausahdukset välttämättä luo katsojalle tekijän toivomia mielikuvia. Kun tanssija kertoo, että vanhemmat ovat lääkäreitä, se viestii, että siksi poika voi vähän harrastaa tanssia. Myöhemmin opin, että myös taiteilija itse on lääkäri. Mies elää kahden maailman välissä.

Kaikkien esitettyjen harjoitteiden jälkeen Aittomäki kirjoittaa liitutaululle tanssimaailmassa hyvin kummallisen väitteen: "Ruumis unohtaa sen, minkä se toistaa".

Tiedot

7 ½ intensiteettiä

Ensi-ilta 4.4.2013

Höyhentämö (Korkeavuorenkatu 17)

Ohjaus, koreografia, tekstit, esiintyminen: Akseli Aittomäki

Musiikki ja äänisuunnittelu: Matti Strahlendorff

Valosuunnittelu: Marianne Lagus

Videot: Akseli Aittomäki, Marianne Lagus ja Matti Strahlendorff

Liput: 12 ja 22 euroa

http://www.hoyhentamo.fi/