Julkaistu: 07.03.2013

Viiminen sija

Kuva Mia Kivinen
Rosa Liksomin tekstejä käytetään oivaltavasti ja hauskasti Teatteri Takomossa.

Uusi, kiinnostava tuttavuus, Nukketeatterikeskus Poiju on helsinkiläinen ammattiteatteri, joka tarjoaa elämyksiä kaikenikäisille. Poijun tuottamana on syntynyt kahden hengen esitys, joka on enemmänkin esineteatteria ja suunnattu aikuisemmalle väestölle. 

Taitavat näyttelijättäret, Irene Pulkka ja Niina Hosiaisluoma ovat tällä kertaa käyneet Rosa Liksomin tekstien kimppuun. Esityksen on suunnitellut ja ohjannut Satu Paavola

Finlandia-palkitulla Liksomilla on ilmiömäinen kyky kuvata eriskummallisia ihmiskohtaloita, joista yllättäen tulee tunnistettavia. Nyt puheenvuoron saavat naiset. Viiminen sija koostuu erilaisista naiskohtaloista päihdeäidistä hautajaisiaan suunnittelevaan mummoon ja kaikkeen siltä väliltä. Näkökulma on lempeän humoristinen ja esitystapa taitavaa pelaamista esineillä ja asuilla monologien lomassa. 

Naisten kohtaloita

Esityksen alussa Pulkka kertoo perintölusikoita helisyttävän vanhuksen tarinaa. Hassusti korkealla äänellä puhuva Pulkka purkaa yksinäisyyden ja vanhuuden taakkaa. Sama hahmo lopettaa esityksen kertoen tarkasti, minkälaiset hautajaiset hän haluaa. Mukana on myös Liksomille ominainen pohjoisen murteen käyttö.

Hosiaisluoma uskoutuu maanläheisissä tarinoissaan yleisölle muun muassa ruipelon lapsen väsyneenä äitinä. Uimahallireissusta tulee äidille häpeällinen kokemus. Musta huumori kukkii. Erittäin mainio on myös Hosiaisluoman tulkitsema työhönsä turhautunut naispappi. Ristiäiset kahvinjuonteineen eivät enää putoa totiselle papille. Hienoa näyttelemistä.

Hauskimmassa kohtauksessa Pulkka esittää rikasta ja yli-innokasta neitokaista, joka haluaa naimisiin. Hosiaisluoma komppaa mukana pukijan ja kaason roolissa. Kaksikolta palaa järjettömästi rahaa kaikkeen tilpehööriin, kunnes häiden kynnyksellä tajutaan, että jotain olennaista puuttuu: sulhanen!

Rankimmillaan kaksikko on kohtauksessa, jossa Pulkka esittää vapisevaa narkkaria ja tilittää parisuhdeongelmiaan. Vaihtuvien miesten kanssa syntyneet lapset ovat milloin naisella, milloin sossussa. Hosiaisluoma kuuntelee tarkkaavaisesti ja punnitsee kokaiinipusseja. Rankka yhteiskunnallinen oivallus.

Oivalluksia ja inhimillisyyttä

Pulkka ja Hosiaisluoma ovat kumpikin taitavia komedienneja. He osaavat kantaa myös monologiin tarvittavan energian ja kontaktin yleisöön. Tällä kertaa pidin kuitenkin eniten kohtauksista, joissa näyttelijät olivat yhdessä. Heissä on toisiaan täydentäviä piirteitä, ja juttu kulki jouhevasti, kun he saivat voimaa toisistaan.

Paavolan ohjaus on sallivaa ja oivaltavaa. Hän luottaa selkeästi naisenergiaan ja hyvä niin. Hauskuuden ja rankkojenkin hetkien lisäksi esityksessä on paljon lämpöä ja inhimillisyyttä. Hullunkuriset hahmot eivät ole yksiulotteisen hassuja, vaan jokaisesta tarinasta ja sen kertojasta löytyy muitakin tasoja. Yhteiskuntakritiikki nivoutuu taitavasti inhimilliseen kompasteluun.

Joku on joskus sanonut, että arvet ja rypyt tekevät meistä ihmisiä. Viiminen sija on sekä koskettava että lempeän viihdyttävä teatterihetki.

Tiedot

Viiminen sija

Ensi-ilta 2.3.2013

Teatteri Takomo (Fredrikinkatu 18)

Ohjaus ja dramaturgia: Satu Paavola

Näyttelijät: Irina Pulkka ja Niina Hosiasluoma

Äänisuunnittelu: Juha Jaakkola

Skenografia: työryhmä 

Valosuunnittelu: Mia Kivinen

Kirjailija: Rosa Liksom

Tuotanto: Nukketeatterikeskus Poiju

www.nukketeatterikeskus.fi

http://www.takomo.fi/