Julkaistu: 07.03.2013

No More Broken Hearts

No More Broken Hearts. Kuva Janne Saarakkala
Pilvi Porkolan herkästi tasapainotetussa esityksessä etäinen dokumentaarisuus liukuu tunteelliseen fiktioon.

Pilvi Porkolan No More Broken Hearts kulkee läpi henkilökohtaisten rakkauselämän dokumenttien. Kirjeiden riveillä on toivoa, halua, ystävyyttä, vitutusta ja juomista, eroamista, palaamista. Siellä on kaikkea sitä, mistä jokainen tunnistaa itsensä. 

Esityksen ensimmäisessä osassa seitsemän painavalle ja huokoiselle paperilla tulostettua rakkauskirjettä luetaan seminaariasetelmassa. Kirjeiden henkilökohtaisuutta tasapainottaa etäinen, tyyni puhe, miltei luennointi. Porkola analysoi kirjeiden sisältöä ja kontekstia, vastaa sellaisiin kysymyksiin, joita jokainen yleisössä mielessään esittää. Onko esitys kuva minun rakkauselämästäni? On ja ei. 

Vaikka Porkolan kirjeet ovat kiistatta käsinkosketeltavan henkilökohtaisia ja tarkkoja, se ei tunnu liialta tai vaivaannuttavalta. Vuoden 2007 kirjeessä sanotaan, ettei saa olla kyyninen. Esitys ei ole vähääkään kyyninen. Pöydällä tietokoneen ja viinilasin vierellä on tummat aurinkolasit, joilla voi peittää liian tunteikkaat silmät. Kasvoihin kiinnitetty teatterimikrofoni toistaa nielaisut ja hengityksen.

Esitys on hienovaraisen apea. Monet rakkaudet ovat päättyneet. Missä olisi toivonut olevan halua, siellä on ystävyyttä tai torjuntaa. Toisessa kohtauksessa soi pimeässä Nick Cave, ja häikäisevä loisteputkivalaisin on käännetty esiintyjän kasvoista poispäin. 

Kun valot palaavat takaisin seminaaritilaan, mikään ei ole enää ihan ennallaan. Luennonkaltainen dokumentaarisuus on kadonnut ja tilalla on tunteita hengittävä fiktio. Taustalle syttyy punaisista loisteputkista suuri sydän, ja turkoosi valoköysi loistaa kieppinä. Romanttinen western ja länkkärikitara. Loppukohtauksessa ei ole auringonnousua, koska se olisi ihan liikaa. Mutta tunnelmasta kuitenkin arvaa, etteivät kirjeet lopu. 

Porkolan kirjeissä ja välipuheissa on herkullista kieltä, hienoja lausemuotoja ja sovittelevia, puheenomaisia ilmauksia, jotka asettuvat lyhytproosan sfääreihin. Porkolan puhetta on nautinnollista kuunnella. Vaikka Kiasman Seminaari-tila on alussa näyttäytynyt kuivana ja epäinspiroivana businessloukkona, esitykseen loppuun mennessä se on saanut eri sävyn. 

No More Broken Hearts on täynnä toivoa ja rakkautta, lemmekkäitä ajatuksia ja surua. Esitys on nykyaikainen itkuvirsi, joka ei ole valittava tai säälittelevä, mutta jossa virittäydytään apeuteen ja takaisin toivoon. 

On hämmästyttävää, että esitys on lyhyt, vain tunnin mittainen. Nick Cave pimeässä olisi voinut kestää pidempään. Pilvi Porkolan esityksen kanssa olisi halunnut viettää iltaa kauemmin. 

Tiedot

No More Broken Hearts

Suunnittelu ja toteutus: Pilvi Porkola

Valosuunnittelu: Mia Kivinen

Esitykset 6.3. klo 19, 8.3. klo 19, 9.3. klo 15, 10.3. klo 15

Liput: 10 ja 18 e (sisältää sisäänpääsyn museoon esityspäivänä), naistenpäivänä 20 prosentin alennus pääsylipusta

http://www.kiasma.fi/ohjelmisto/kiasmateatteri