Julkaistu: 13.03.2013

Marjatta Tapiola

Marjatta Tapiola: Minotaurus, pöllö ja kaksi naamiota, 2009. Kuva Jussi Tiainen.
Tennispalatsin retrospektiivi esittelee elinvoimaisen Marjatta Tapiolan.

Marjatta Tapiola (s. 1951) kuuluu Leena Luostarisen kanssa alkuvuoden juhlituimpiin suomalaistaiteilijoihin. Taidemuseo Tennispalatsin 30 maalauksen retrospektiivi on näyttävä esitys Tapiolan tuotannosta 1980-luvulta nykypäivään.

Klassinen kronologinen ripustus toimii näyttelyssä hyvin. On ilo seurata Tapiolan herkän mutta voimakkaan maalausviivan kehittymistä vuosien varrella entistä itsevarmemmaksi. Arkiset aiheet jäävät varhaistuotannon pariin teokseen, ja suurin osa viime vuosikymmenten aiheista liittyy mytologioihin ja unimaailmoihin sekä ihmiselämän tunteiden ja ruumiillisuuden ääritiloihin. Ihmisyyttä luotaavat aiheet ovat suuria ja yleisyydessään kaikille yhteisiä. Siksi Tapiolan ekspressiivisistä maalauksista on helppo vaikuttua. 

Tapiolan maalaustyylin selkeimmin erottuva ominaisuus, siveltimellä piirtäminen, on alkanut viime aikoina kukoistaa. Maalaustyyli vaatii kangaspohjalta tilaa hengittääkseen. Lähes monumentaalisen kokoiset maalaukset ovatkin näyttelyn parhaimmistoa. Myös vanhemmat maalaukset kuten Meidän on näyteltävä sää, ilma, tuli, myrsky, jossa Tapiola on vielä käyttänyt yhtenäistä maalauspintaa, pitävät kokonaistuotannossa paikkansa.

Tennispalatsin retrospektiivin vaikuttavimmat teokset sijoittuvat 2000-luvun puoleenväliin, joista hienoimpiin kuuluu Zeus ja Europe II (2005–2006). Aivan uusimmista teoksista vahvimmat olivat esillä Galleria Sculptorin näyttelyssä, ja niitä Tennispalatsissa jää kaipaamaan. Uusimpien teosten säkenöivä tulipunainen ja huolettoman itsevarma viiva saavat myös kysymään, mihin 61-vuotias taiteilija voi tästä vielä edetä.

Viime kesänä Tennispalatsissa nähty Georgia O’Keeffen näyttely on Tapiolan taiteen kiinnostava vertailukohta. Kalloaiheet ovat yhteisiä, ja kun ajattelee O’Keeffen nuoltua maalauspintaa, Tapiolan elävä ja ilmava siveltimenjälki tulee korostetusti esille.

Tapiolan teoksia taustoitetaan näyttelyssä jostain syystä huomattavasti O’Keeffeä vähemmän. O’Keeffen näyttelyä tukivat tekstit, dokumentit ja kirjallisuus, mutta Tapiolan maalausten kanssa katsoja jätetään kahden. Niin tulkinnat kuin historiallinen konteksti on jätetty kokonaan näyttelyyn liittyvään julkaisuun, joka on kattava tutkimus Tapiolan tuotannosta.

Kaksien avajaisten ja eduskunnan puhemiehen muotokuvan julkistuksen kaltaista mediahuomiota harva taiteilija saa edes kerran eläessään. Vaikka Tapiola taiteilijana ansaitsee saamansa näkyvyyden, olisi kiinnostavampaa, että vielä ajankohtaisemman taiteen sisällöistä keskusteltaisiin useammin yhtä intohimoisesti.

Tapiolan maalausten vetovoima ja elinvoimaisuus on säilynyt tähän päivään asti, mutta 2010-luvun maailmassa tämänkaltainen retrospektiivi on kuitenkin turvallinen veto. Varsinkin, kun niin näyttelyissä kuin sitä koskevassa kirjoittelussa pitäydytään teosten ja taiteilijapersoonan lumovoimassa.

Tapiola on ollut 1980-luvulla merkittävänä taiteilijana murtamassa suomalaisen taidekentän miesvaltaisuutta. Siksi jään miettimään, miksei näyttelyssä käytetä hyväksi mahdollisuutta peilata Tapiolan tuotantoa tämän läpimurron aikaiseen suomalaisen taiteen ilmapiiriin.

Tiedot

marjatta tapiola

Marjatta Tapiola: Kesäyö, 2006. Kuva Jussi Tiainen.

Marjatta Tapiola

Retrospektiivi

15.2.–26.5.2013

Helsingin taidemuseo Tennispalatsi (Salomonkatu 15)

Liput 8 ja 10 euroa, vapaa pääsy alle 18-vuotiaille

http://www.taidemuseo.fi/