Julkaistu: 22.03.2013

A Good Sign

Kuva Stefan Bremer
Universumin maskiteatterissa on vaikutteita Afrikasta.

Universum-teatteriyhteisöön kuuluvan Teatteri Venus -ryhmän uusin ponnistus on esi-isiemme henkeä transsimaskien avulla tavoitteleva A Good Sign. Drömtid – Rituaali

Työryhmään kuuluva Max Bremer tutustui transsimaskitekniikkaan alun perin siksi, että halusi kehittää näyttelemistään.  Vuonna 1995 hän oli erityisen kiinnostunut improvisaatioguru Keith Johnstonin opeista. Johnston oli käyttänyt transsimaskeja ennen muuta pedagogisina välineinä. Niiden avulla saatiin avattua luovia kanavia sekä ylipäätään vapautettua näyttelijän ilmaisua. 

– Transsimaskien avulla pääsee suoraan kiinni alitajuntaan. Siinä näyttelijän ilmaisu lähtee aivan toiselta pohjalta kuin mitä olin siihen mennessä oppinut, Bremer sanoo. 

Suomessa ei tuohon aikaan vielä juuri tunnettu transsimaskitekniikkaa eikä muutenkaan naamioteatteria. Nykyään naamioteatteri alkaa olla suomalaisillekin tuttua, ja tekeminen on ammattimaistunut. Silti transsimaskeja käytetään maailmanlaajuisesti teatteriesityksissä vähän. 

– Transsimaskeja kuvaillaan usein groteskin näköisiksi, mutta ehkä primitiivinen olisi parempi ilmaisu ainakin tässä A Good Sign -esityksessä käyttämiemme maskien yhteydessä. Teemme aluksi maskeja, jotka ovat hyvin nuoria ja primitiivisiä. Ne eivät osaa aluksi edes puhua. 

Useimmiten transsimaskit ovat puolinaamioita. Näyttelijä asettaa puolinaamion kasvoilleen ja katsoo muutosta samaan aikaan peilistä. Samalla puolinaamio vapauttaa näyttelijän alitajunnasta materiaalia. 

– Kun näyttelijä käyttää transsimaskia, hänen täytyy ikään kuin hetkeksi luopua omasta tahdostaan. Oma minuus pitää laittaa sivuun ja antaa maskille valta. Venus Teatteri on vienyt materiaalikokeiluja pidemmälle, ja esityksessä käytetään kokomaskeja. Näyttelijät kuitenkin herättävät hahmot henkiin peilien avulla samoin kuin puolinaamioiden kanssa. 

A Good Sign on työryhmän viides transsimaskiesitys. He ovat kokeilleet eri tekniikoita. Alkuaikojen esityksissä yleisö sai nähdä, miten hahmon herättäminen peilin avulla tapahtuu. Nyt näyttelijät herättävät hahmot jo takahuoneessa. 

– Täytyy antaa naamiolle valta ja mennä transsiin. Oma minuus pitää kuitenkin säilyttää eikä sitä saa heittää kokonaan pois. 

Bremer sanoo, että monien mielestä teatteriesityksen tekeminen transsimaskeilla on hyvin vaikeaa. Työryhmä on hakenut erilasia tekniikoita, jotta esitys onnistuisi, eikä teos jäisi vain yksittäisten hahmojen esittelyksi. 

– Hahmojen välillä voi syntyä kiinnostavaa vuoropuhelua. Tässä esityksessä käytämme transsiin menemisessä apuna myös musiikkia. 

A Good Sign -esitys on saanut paljon vaikutteita Afrikasta, Beninistä. Ryhmä pääsi Villa Karossa harjoitellessaan tutustumaan paikalliseen maskimetodiin.

– Pääsimme parin viikon ajan tutustumaan alkuperäiskansojen transsi ja maskiperinteeseen. Siellä suhtauduttiin maskeihin eri tavalla. Niiden avulla haettiin yhteyttä esi-isiin. Etenkin jorubaheimon ja woodoo-kultuurin suhtautuminen esi-isiin ja maskiin alkoi kiinnostaa. 

Bremerin mukaan Teatteri Venuksen työryhmää on A Good Sign -esitystä valmisteltaessa kiinnostanut ennen muuta suhde yleisöön. 

– Haemme yhteistä ritualistista kokemusta yleisön kanssa ja yritämme saada hahmot entistä paremmin kontaktiin katsojien kanssa.

Tiedot

A Good Sign

Drömtid – Rituaali

Ensi-ilta 22.3.2013

Teatteri Venus (Perämiehenkatu 13)

Työryhmä: Max Bremer, Paul Holländer, Sam Huber, Paula Koivunen, Eric Mutel, Åsa Nybo

www.universum.fi