Julkaistu: 28.02.2013

Huojuva talo

Kuvassa Ella Pyhaltö (vas.) ja Hanna Seppä. Kuva Minna Kurjenluoma.
Huojuvan talon perhetragedia avaa Avoimien Ovien uudet tilat.

Teatteri Avoimet Ovet on aloittanut uusissa tiloissa Erottajalla. Uusi esityspaikka on perinteinen teatterisali, jonka avausesitykseksi Heini Tola on dramatisoinut ja ohjannut Maria Jotunin Huojuvan talon. Se on myös Avoimien Ovien 15-vuotisjuhlanäytelmä. 

1930-luvun perhehelvetti osuu myös nykypäivään. Nytkin perhetragedioita piilotellaan loppuun saakka, kunnes räjähtää. Tolan käsiala on tunnistettavaa. Hän on minimalisti eikä innostu turhasta rönsyilystä tai koristelusta. Huojuvan talon dramatisointi on tarkka, joskin myös hieman osoitteleva. 

Esitys käy läpi Lean (Ella Pyhältö) ja Eeron (Jukka Pitkänen) kohtaamisen ja avioliiton alkuvaiheet, kun narsistinen Markku osaa vielä hurmata. Pian esitys keskittyy kuvaamaan yhä klaustrofobisemmaksi käyvää liittoa armottoman selkeästi. 

Lean sisko (Hanna Seppä) sekä Markun kanssa heilastelevat piiat (joita kumpaakin esittää mainiosti Petriikka Pohjanheimo) tuovat esitykseen dynamiikkaa. Sepän ja Pohjanheimon luomat hahmot ovat vaikuttavia. Muutamin vedoin ja äänenpainoin he saavat vangittua hahmoistaan olennaisimman, eli itsekkyyden ja samalla kyynisyyden – ominaisuudet, jotka Leasta puuttuvat. Niiden puute tekeekin Leasta niin haavoittuvaisen. 

Marjo Kuusela on suunnitellut näyttelijöiden liikkumiseen koreografiat. Tansseihin ja tehokkaisiin eleisiin kiteytyvien luonteiden myötä esiintyjät irtautuvat naturasta. Oikeastaan esiintyjien liikekieleen on pakattu viittauksia eri aikakausiin: on leikkisyyttä ja kohtalokkaita askelia mutta myös illuusiota purkavaa liikekieltä. Väkivaltakohtaukset ovat yllättävän raisuja. Niidenkin suunnitteluun on käytetty taistelukohtauksiin erikoistunutta esiintyjää. 

Nykypäivän porvaristokuvaus

1930-luvulla kirjoitetussa romaanissa Lea edustaa hyvää ja narsistinen Eero pahaa. Niin on nytkin, mutta Huojuvan talon tulkinnassa jätetään myös katsojille aikaa miettiä, miksi Lea oikeastaan jää elämään sadistisen ja väkivaltaisen Eeron kanssa. Lealla on kenties vaihtoehtojakin – etenkin, jos esitystä lukee enemmän nykypäivän allegoriana eikä 30-luvun kuvauksena.

Pääparista on hankalaa saada otetta, mikä ei välttämättä ole puute, vaan tekee parista kiinnostavan. Ella Pyhältön Lea haluaa pitää kulisseja pystyssä ja hän vaikuttaa jopa vähän pinnalliselta. Ratkaisu on varmasti tietoinen ja tekee Leasta ikään kuin enemmän nykypäivän naisen kuin mitä Jotunin Lea-hahmo täydellisessä kiltteydessään on.

Avoimissa Ovissa Lea uskoo avioliittoon, mutta hänessä näkyy myös halu pitää kulisseja pystyssä. Se halu ei kuitenkaan ole turhamaisuutta, vaan pinnallisuus juontuu jostain suuremmasta haavasta ja puutteesta. Halu kumpuaa kauempaa lapsuudesta, jolloin hän jo haaveili paremmasta elämästä. Lea ei ole oppinut pitämään puoliaan.

Samoin Jukka Pitkäsen näyttelemän Eeron käytös kumpuaa jostain paljon syvempää. Hänkään ei ole koskaan oppinut pidättelemään itseään. Eero tekee julmat työnsä vailla sääliä muita kun itseään kohtaan.

Avioparin sanailu on tehokasta ja näyttää myös henkilöissä piilevät ominaisuudet: Lean älykkyyden ja Eerosta kaiken pahuudenkin alta pilkottavan, jonkinlaisen lapsenomaisen avuttomuuden ja lopulta tyhmyyden.

Ansioistaan huolimatta Huojuva talo on joissain kohdin kuitenkin tylsä liiassa alleviivaavuudessaan ja hieman vanhanaikaisessa visuaalisuudessaan. Koreografiasta huolimatta sitä vaivaa paikoin staattisuus. Avoimien Ovien tuttu tyyli ei aivan täytä teatterinäyttämöä koko aikaa.

Suvi Isotalon musiikki kannattelee esitystä kuitenkin hienosti ja onkin sen innovatiivisin elementti, jossa nykyaika ja mennyt todella kohtaavat. Sävellyksissä yhdistyvät nykyaikainen sävelkieli, Jotunin teksti sekä kansanlaulumaiset piirteet. 

Äänenkäyttö on Avoimien Ovien näyttelijöillä jälleen hienoa ja laulut soivat upeasti, etenkin lopun sitruunapuista kertova laulu.

Niukasti lavastetulla näyttämöllä on muutama oviaukko ja tuoleja. On vaikuttava ratkaisu, että kohtauksia seuraavat aina muut näyttelijät sivulta. He ovat, samalla tavalla kuin katsojat, ensin vaimoon ja lopulta poikiin kohdistuvan perheväkivallan todistajia, jotka eivät kuitenkaan tee mitään. 

Eivät tehneet 30-luvulla eivätkä tee nytkään.

Tiedot

Huojuva talo

Maria Jotuni

Ensi-ilta 12.2.2013

Teatteri Avoimet Ovet (Erottajankatu 5)

Rooleissa: Hanna Seppä, Paavo Kerosuo, Ella Pyhältö, Jukka Pitkänen, Miika Laakso, Petriikka Pohjanheimo

Dramaturgia ja ohjaus: Heini Tola

Skenografia: Veera-Maija Murtola

Musiikki Suvi Isotalo

Koreografia: Marjo Kuusela

Valosuunnittelu: Antti Kujala

Liput: 18, 26 ja 28 euroa

http://www.avoimetovet.fi/