Julkaistu: 23.01.2013

Helsingin XVI flamencofestivaali

Kuva Maija Lepistön teoksesta: El Guadalquivir no pasa por París. Kuva Emilia Jerez.
Maija Lepistön uusi teos on ensi-illassa Helsingin flamencofestivaaleilla.

Helmikuussa juhlitaan kuudennentoista kerran flamencotanssin ja -musiikin voimin. Lisäksi flamencotanssijoiden puvuista koottu näyttely on esillä Kanneltalossa helmikuun puoleenväliin saakka.

Festivaalin suomalainen kantaesitys tuo näyttämölle tuulahduksen Guadalquivir-joen varrelta. Teoksessaan El Guadalquivir no pasa por París koreografi ja tanssija Maija Lepistö tutkii flamencotanssin historiaa ja muutosta. Hänen kanssaan näyttämöllä ovat säveltäjä, kitaristi José Torres sekä laulaja David Lagos.

 – Guadalquivir-joki kulkee läpi koko Andalucian kahdeksan provinssin. Sevillassa se jakaa kaupungin kahtia, varsinaiseen kaupunkiin ja Trianan kaupunginosaan, Lepistö kertoo puhelimitse toisesta kotikaupungistaan Sevillasta. Triana on vanhaa aluetta, jossa jo roomalaisetkin viettivät aikaansa. Uskomusten mukaan siellä syntyi myös flamencotanssi.

Joen törmällä Trianassa sijaitsee 60-luvulla perustettu tanssikoulu, jossa tutkitaan tanssin juuria. Jo lähes kahdeksankymppinen Matilde Coral on vuosikymmenten ajan kirjannut flamencon sääntöjä tanssijoille hiukan baletin Agrippa Vaganovan tavoin. Kirjatuissa malleissa on ohjeita ja neuvoja sekä normituksia, erityisesti naistanssijoille.

– Tässä teoksessa lähestyn Matilde Coralin ajattelua. Liikkeellisesti esittelen vanhaa flamencoa, jota Coralin ansiosta yhä on olemassa. Flamenco uudistuu ja erityisesti Suomessa flamenco on hyvin kokeellista. On hyvä silti välillä myös katsoa historiaan.

Guadalquivir-joen kaksi rantaa edustaa keskenään erilaisia kulttuureja. Siitä Lepistön teoksen nimi, Guadalquivir no pasa por París, Guadalvir ei kulje Pariisin kautta.

Pariisiin muutti aikoinaan yksi flamencon rämäpää, Vicente Escudero. 1920-luvulla Escudero hengaili pariisilaisten kuvataiteilijoiden kanssa, diggaili kubismista ja surrealismista ja improvisoi vapaata flamencoa. Hänen mielestään tanssi oli kuollutta, jos sitä oli ennakkoon liikaa mietitty. Esitystensä säestyksenä hän käytti kaupungin ääniä.

Omana aikanaan Escuderoa ei flamencopiireissä ymmärretty. Jotain hänen radikaaleista ajatuksistaan ja heittäytymisestään jäi kuitenkin elämään. Näitä ajatuksia ja Escuderon tanssien aiheita Lepistö tuo esiin tanssin tiukkaan säännöstöön nojaten.

Ääripäiden kohtaaminen

Lepistö tutkii uudessa teoksessaan kahta flamencoon suhtautumisen ääripäätä. Hän tarkastelee Coralin ja Esquerdon ajatuksia ja suuntautumista, ei pelkästään heidän tuottamaansa liikettä.

El Guadalquivir no pasa por París on kolmen esiintyjän teos. Lepistön mukaan teos on pienimuotoinen mutta tarkoituksenmukainen. Lepistö on halunnut pitää kokoillan teoksen tiiviinä. Mukana on kaikki oleellinen: tanssija, kitaristi ja laulaja. Muuta ei tarvita.

– Katson tällä kertaa flamencossa taaksepäin. Mitä tämän tanssin historiasta löytyy ja mitä sieltä on tarttunut minuun, minkälaisia vaikutteita olen saanut. Missä ovat flamencon tärkeät elementit ja kuinka kaksi näin lähes vastakkaista muotoa voi olla yhdessä ihmisessä, Lepistö pohtii Sevillan illassa.

Lepistö lupaa, ettei hän lähde näyttämölle luennoimaan. Fiilis riittää taiteelliseen nautintoon. 

Kursseilta lisäoppia

Vaikka Maija Lepistö opettaa Suomessa usein, tällä kertaa hän on mukana vain näyttämöllä. Festivaalin tanssiopetuksesta vastaavat ruotsinsuomalainen Pia Pohjakallio ja espanjalainen Marco Flores.

Lisäksi kurssilla voi keskittyä David Lagosin lauluun tai harjoitella laulua itse. Lagos opettaa kurssilaisia kuuntelemaan eroavaisuuksia eri laulutapojen välillä.

Ammattilaiskurssin vetävä Marco Flores myös esiintyy festivaaleilla. Espanjan nuori tähti tuo uudenuutukaisen ryhmänsä Savoy- teatteriin. Hän esittäytyy suomalaisille ensimmäisellä omalla koreografiallaan De Flamencas.

Tiedot

Helsingin XVI flamencofestivaali

2.2.–16.2.2013

http://www.flamenco.fi/festivaalit/

Maija Lepistön teos Kanneltalossa 7.2.